VEERABLE
Jäät murtuvat

Jäät murtuvat

Jäät Pohjoisrannassa ja Vanhankaupunginselällä murtuvat joka päivä enemmän ja venekerho palkitsi meidät yllättäen harrastusmerkeillä. Bloginkin taitaa siis olla aika nousta talviuniltaan.

Mikko on ahertanut talvella pressujen alla jälleen jouluviikkoa myöten pitkän työlistan parissa: Ankkuriboksin murtuneen luukun korjaaminen, polttoainelinjaston totaalinen uusiminen, vetolaitteen tiivisteiden vaihto, uuden targakaaren suunnittelu ja lopulta kiinnittäminen paikoilleen. Talven aikana me myös irrotimme ja kunnostimme läpikotaisin koko pedestaalitolpan. Minun vastuulleni jäi tolpan maalaus varmalla kädellä. Jääkaapin koneiston uusimisen ja kondenssivedestä kärsineen takakajuutan ilmanvaihdon kehittelyn uskon ilahduttavan mieltä aivan erityisesti, kun veneeseen siirrytään. Mies on kyllä toteuttanut esimerkillisesti seuraavien ohjeiden kohtaa 7. Talvella löytämäni ohjeet ovat niin erinomaiset että aion kehystää ne veneen seinälle.

Kymmenen käskyä purjehtijalle teoksesta: Matti Kanto: Meren kirja – merenkäytön harrastajien tieto- ja hakuteos. WSOY, 1950.

Takakajuutan patjat on uusittu. Ne valmisti Verhoomo Rami Malmberg ja olen enemmän kuin tyytyväinen työn jälkeen. Salongin patjat aion viedä syksyllä samaan paikkaan – vähän kerrallaan 😉 Verhoilukankaaksi valikoitui vastuullisesti toimivan Nevotexin Rock-kankaan sävy Silver. Se on luonnossa juuri sellainen utuisen harmaa jota tavoittelin. Kesäillan sävy. Veneeseen sopivalla kankaalla on Oeko-Tex merkintä sekä EU-ympäristömerkki.

Parhaat väriyhdistelmät löytyvät luonnosta.

Uudet patjat odottavat pääsyä veneeseen. Niissä on kesäillan sävy.
Kuva: Marika Maijala

Pitkinä talvi-iltoina levitin olohuoneen lattialle karttoja, kirjoitin listoja ja mittailin. Kesälomien yhteensovittaminen aiheutti tänäkin vuonna alkuun pientä tuskaa, mutta nyt suunnitelmat näyttävät jo varsin mainioilta. Vallitseva tilanne luo tietenkin varjon vähän kaikkeen suunnitteluun. Onko meillä rokotukset (en jaksa uskoa) ja pääsemmekö matkustamaan vapaasti (en usko sitäkään) – mikä on ylipäätään mahdollista ja toisaalta paljonko itse viitsii riskeerata. Jos hyvin käy niin Gotlantiin matkataan jälleen heinäkuussa. Ja jos se ei onnistu niin tehdään takataskuun Plan B ja varmuudeksi vielä C.

Kaupunkiasunnon olemme tänä vuonna vuokranneet pois jo ajoissa ja venekotiin tullaan siirtymään kokonaan viimeistään toukokuun puolivälissä. Tuskin jaksan odottaa että pääsen kiikuttamaan pitkään odottaneet joululahjat paikoilleen veneeseen: kiiltävät myrskylyhdyt (toinen keulaan ja toinen sitlootaan iltaisin), ekologiset pesuaineet, virvelin ja veneilysaappaat. Epävarmojen aikojen venekirjastoon sopii täydellisesti Judith Schalanskyn Kaukaisten saarten Atlas – ”Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule koskaan käymään.”

Me arvomme parhaillaan lasketaanko Veerable vesille huhtikuun kymmenes vai seitsemästoista päivä. Tänään kävin tutkimassa jäätilannetta satamassa. Asumme lähellä venekerhoa ja lenkkeilen sen ohi melkein päivittäin, mutta nyt halusin kurkistaa lähemmin miltä laitureilla näyttää. Ja kyllä se meidän paikkamme on jo ihan avoin!

Vaihdoin kuulumisia Antoniuksen Pekan kanssa ja pääsin visiitille myös eilen vesille laskettuun purkkariin. Johan on nyt toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa teräsrunkoisesta veneestä ja pistänyt edellisen myyntiin. Tapahtuma-alalla työskentelevän Johanin työkuviot ovat pandemian vuoksi olleet pitkään kirjaimellisesti jäissä, mutta onneksi tekemistä riittää veneiden parissa. Uuden veneen kauppoja hierottiin kuulemma marraskuusta lähtien. Teräsveneen etu lasikuituiseen verrattuna on tietenkin sen kestävyys. Paras puoli on, että sen voi jättää talveksi jäihin, eli voi veneillä kunnes jäät sen estävät ja sama keväällä. Kausi pitenee reilusti kummastakin päästä.

Johanin uusi vene on ainoa laatuaan. Se on H-veneistä tunnetun Hans Groopin suunnittelema One off 38 ‘Hans Groop’ vuodelta 1985. Ankannokan ja uimatason kanssa pituudeksi tulee reilut 12 metriä. Leveyttä paatilla on 3.60 m ja moottorina 50-heppainen Perkins. Sisällä on yhdelle hengelle ruhtinaalliset tilat: tilava keulapiikki ja sitä ennen vaatekaapit molemmin puolin sekä ikkunallinen kahden punkan takakajuutta jonne mahtuu myös navigointipöytä. Yksinpurjehtijalle veneen tilojen toimivuus merellä on tärkeää ja tässä veneessä on vessakin ”ainoassa oikeassa paikassa” eli kannelta laskeuduttaessa heti oikealla. Johan kertoo myös kannen ja kylkien kunnostusideoista. Ne tulevat viemään vielä paljon aikaa, mutta se ei haittaa kun oikea ”yksilö” on löytynyt.

Jäitä pelkäämättömän veneensä Johan aikoo nimetä inuiitinkielen jääkarhua tarkoittavalla sanalla, joka kirjoitetaan kuitenkin suomalaisittain niin että kaikki sen osaavat lausua: Nanuuk. Hieno nimi hienolle veneelle!

Kiipeäisitkö? Kuvassa Linnea-veneen masto.
Kotikatu odottaa.