VEERABLE
Kahden majakan päivä

Kahden majakan päivä

Viivyimme Rödhamnissa lopulta kolme yötä ja huomasin tuntevani heti syyllisyyttä siitä, että matka ei edennyt. Näin siis siitä huolimatta, ettei meillä ollut edes selvää matkasuunnitelmaa! Taistelin tunnetta vastaan. Hus! Pois syyllisyys, nythän ollaan lomalla.

Matkan alkuvaiheessa kahden päivän laiskottelu tuntui silti riittävältä ja päätimme lähteä Rödhamnista varhain aamulla. Saariston venesatamissa aikainen on kuitenkin suhteellinen käsite. Kaksi venettä lipui ulos seitsemältä, kun itse vasta kipusin kannelle. Irtauduimme aamukahdeksalta todetaksemme, että syvyysmittari ei toiminut ja oli liian tuuletonta minkäänlaiseen purjehtimiseen. Ajelin moottorilla hiljakseen kohti etelää ja laskin päässäni polttoaineen kulutusta. Oli maanantai ja tarkoitus oli päästä tankkaamaan ehkä torstaina. Riittäisikö tuuli vai joutuisimmeko ajamaan moottorilla paljon, entä riittäisikö diesel?

Päivän ensimmäinen matkakohde oli kuitenkin valittu nimenomaan vähätuulista säätä ennakoiden. Olemme nimittäin todenneet että silloin kun on täysin pläkää, voi aina lähteä bongaamaan majakoita. Jotkut majakkasaaret kun ovat sellaisia, ettei niille pääse kovemmalla kelillä rantautumaan. Aikaisemmista postauksista voit lukea majakkaretkistämme Söderskärille, Märketille ja Svenska Högarnaan.

Lågskär

59° 50′ 30″ P, 19° 55′ 00″ I

Saavuimme Lågskärille juuri oikeanlaisena hetkenä ja ankkuroiduimme tyynelle lahdelle punaisen betonimajakan eteen. Majakka on rakennettu vuonna 1920 ja se on yli 40 metriä korkea. Majakan lähistöllä sijaitsi muutamia rakennuksia, joissa majakanvartijat aikaisemmin asuivat ja joissa nykyään majoittuvat lintuharrastajat. Saaren on mainittu jo vuonna 1926 olevan yksi Ahvenanmaan parhaista muuttolintujen havainnointipaikoista ja sinne on perustettu vuonna 1965 lintuasema, jota ylläpitää yhdistys Ålands fågelskyddsförening. Wikipedian mukaan lintuasemalle pääsee miehittäjäksi ottamalla yhteyttä yhdistykseen, joka järjestää kuljetuksen asemalle. Me näimmekin lintuaseman henkilökunnan vaihdoksen juuri saapuessamme. Moottorivene nouti rinkkojen kanssa odottelevat ihmiset mukaansa ja jätti samalla rannalle kaksi uutta tulokasta sekä valtavan lastin tavaraa, ruokaa ja vesikanistereita.

Polulla kohtaamamme vaiteliaan lintuharrastajan mukaan vuorot vaihtelevat viikosta kolmeen viikkoon. Itse majakka oli lukossa ja ovi teljetty kiinni. Totesimme majakan seinään kiinnitetystä kyltistä, etteivät koirat olleet tervetulleita saarelle ja Mikko vei Hilman takaisin veneeseen. (Ei niin, että Hilma olisi koskaan osoittanut minkäänlaista metsästysviettiä, mutta kohteliaisuudesta kuitenkin.) Samainen teksti kertoi myös, että saarella on paljon käärmeitä, mikä laski intoani siellä kiertelemiseen. Teimmekin saarella vain pienen lenkin ja palasimme sinisyyden keskelle. Uskomattoman kauniin näkymän ihailu ja ankkurissa oleminen itsessään olikin enemmän tämän paikan juttu. Sitten tuuli alkoi pikkuhiljaa nousemaan ja pääsimme jatkamaan matkaa.

 

Söderarm

59°45,2’P, 19°24,6’I

Vene keinahteli neljän solmun vauhdilla vakaasti eteenpäin ja koira nukkui sitloodan lattialla. Aioimme yöpyä seuraavan yön Söderarmin majakalla, paikassa johon edellisenä kesänä emme kovan tuulen vuoksi halunneet pysähtyä.

Lahden ylitys sujui nopeasti ja tuntui lyhyeltä, kun olimme pitäneet matkan varrella Lågskärillä tauon. Mitään varsinaista avomerielämystä en siinä ehtinyt saavuttamaan. Loppumatkasta Mikko laski veneen mastossa liehuvat suomalaisten veneseurojen viirit ja nosti Ruotsin kohteliaisuuslipun niiden tilalle. Perintönä saatu kohteliaisuuslippu taisi nousta tänä kesänä mastoon viimeistä kertaa, koska se oli kulunut jo valmiiksi niin hauraaksi ettei kohteliaisuudesta enää voitu puhua. Hupsis.

Söderarmin vuonna 1839 rakennettu majakka sijaitsee Torskärin saarella. Me laskimme peräankkurin ja kiinnitimme keulan vieraslaituriin, jossa oli ennestään yksi suomalaispaatti. Myöhemmin laituriin saapui vielä kolmas vene, eikä siihen enempää juuri olisi mahtunut. Pohja nousee laiturin molemmilla puolilla rantaa kohden hyvin nopeasti ja jyrkästi. Lisää kiinnityspaikkoja veneille on kuitenkin vastapäisellä pikkusaarella. Varsinainen vierasvenesatama Söderarm ei ole, eikä todella korkealta laiturilta löydy sähköä tai vettä. Meille Söderarm tarjosi kuitenkin tunnelmallisen ja suojaisan pysähdyspaikan.

Lisätietoa Söderarmista tarjoavalla sivulla paikka näyttää varsin vilkkaalta ja sen kerrotaan tarjoavan erilaisia aktiviteetteja. Sivun kuvat on kuitenkin taidettu ottaa etukäteen matkan varanneiden yritys- tms. ryhmien vierailujen aikana. Meidän käyntimme aikana saarella liikkuivat ainoastaan merilinnut. Lokkien kovat ja kimeät äänet loivat saarelle tasaisen taustanauhan, joka taisi tauota vain muutamaksi tunniksi yöllä. Teimme jälleen vain pienen kävelyn, sillä tämäkin majakka oli suljettu yleisöltä ja linnut tietenkin riehaantuivat täysin kun lähdimme veneeltä liikkeelle. Söderarm olikin kauneimmillaan yöllä, kun toiminnassa olevan majakan valo välkkyi hämärässä. Aamuyöllä nousin seuraamaan auringonnousua ja sen hetken maisema oli suloisen hiljainen.

Söderarmilta matka jatkui aamulla kohti Rödlögan kyläkauppaa. Sieltä saisimme myös dieseliä tankkiin. Illaksi päätimme edetä runsaasti luonnonsatamia tarjoavaan Nassan saaristoon.

Jos lyhyehkö ylitys Ahvenanmaan Rödhamnista Ruotsin puolelle kiinnostaa, niin kiva rantautumispaikka noilla seuduilla on myös Fejan (poijukiinnitys laituriin), josta löytyy sekä fancy rantaravintola että hippihenkisempi kajakkivuokraamo, jonka kahvilasta saa ihania vohveleita. Furusundissa on hyvät laiturit (mooring-kiinnitys) ja avulias henkilökunta, mutta muuten isojen laivojen väylän varressa sijaitseva paikka ei ole tehnyt meihin vaikutusta.

Meidän lempisatamamme ovat yleensä vähän ränsistyneitä ja persoonallisia. Emme kaipaa juurikaan palveluita ja ravintoloita, vaikka hyvän paikan kohdalle osuessa niistä mielelläni kirjoitankin. Jos tekisin ylityksen Ruotsiin Maarianhaminasta, tähtäisin vähän pohjoisemmaksi, Grisslehamnin kalastussatamaan.