Vietimme heinäkuun helleaamua Rödhamnin satamassa, kun puhelimeeni saapui viesti Maarianhaminasta. Se oli Turusta tuttu Tuomas.
T: – Moi! Oletteko Maarianhaminassa?
V: – Hei! Ollaan Rödhamnissa. Lähellä kyllä, mistä arvasit?
T: – Okei, me ollaan Otson ja Jukan kanssa Maarianhaminassa, tänään lähdetään Turkuun päin jos saadaan vene kuntoon, sen kanssa on ollut isoja ongelmia… Mä näin sun päivityksen Källskäristä ja sit Mikon päivityksen noista kumiveneistä jotka vie kokonaisen veneen paikan. Eilen just kirosin ite noita kumiveneitä tässä täyteen ammutussa länsisatamassa 😀 Niin tuli vaan mieleen et oisko ollu samat kumiveneet harmina.
Me tähdätään illaksi Rödhamn/Degerby/Sottunga, mihin asti tuolla nyt vaan uskaltaa tänään mennä ilman konetta ja ukkosia väistellen.
V: – Me tultiin eilen illalla ja ollaan vielä toinenkin yö, odotellaan ukkosten ohimenoa. Oltiin lähdössä Gotlantiin mut tuli pikku mutka matkaan kun ei haluttu tonne keskelle kovan tuulen aikaan.
Jos päädytte tänne niin olis tosi kiva nähdä! Voidaan heivata pari kumivenettä syrjään ja tehdä tilaa.
Illalla puoli seitsemän aikaan keskustelu jatkui.
T: – Me tullaan sinne! Onks siellä yhtään tilaa missään, ja onko satama suojassa tältä tuulelta? Meillä on kone paskana ni joku suht helppo paikka olis kiva. Täs menee joku tunti about.
V: – Kyllä tilaa vielä on, ja meidän viereen pääsee kylkikiinnitykseen joka tapauksessa. Meillä on rivin viimeinen paikka. Autetaan laiturilta käsin ja veneestä jos tarvii! Pistän kuvia niin voitte varautua henkisesti.
V: – Meidän vene on tossa vasemmalla viimeisessä poijussa. Kulmassa tilaa, syväystä pitäisi olla.
T: – Tuo on siis teidän jos on noi paneelit? Hyvältä näyttää, päästään varmasti mukavasti siihen itäpuolelle viereen.
V: – Joo meillä paneelit. Kun lähestytte, ollaan laiturin vasemmassa päässä. Tää on supersuojaisa. Tervetuloa!
T: – Jees, nähdään!
V: – Me mennään juuri satamakahvilaan syömään, pidetään silmällä koska tuutte.
T: – OK!
V: – Joudutte kai kryssimään tänne sisään niin laskettiin et ehditään 😀
T: – Joo, siin ja siin
V: – Nähtiin teidät jo!
Maija lipui satamaan tyylikkäästi ja kiinnittyi viereemme. Satamakahvila sai neljä ruokailijaa kahden asemasta ja me saimme kuulla tarinan Maijan moottorivian taustalla. Vene oli jätetty Maarianhaminaan korjaukseen jo edelliskesänä kun moottorissa oli ilmennyt matkan aikana vikaa. Moottorin kiinnitykset olivat pettäneet, moottori oli päässyt liikkumaan ja vannasputki oli haljennut. Seuraavan vuoden aikana veneen omistajaperheen jäsenet kävivät ihmettelemässä pitkään kestänyttä korjausta paikan päällä useita kertoja. Tänä kesänä veneen piti viimein olla toimintakunnossa. Niin ei kuitenkaan ollut, ja vika ilmeni jo ensimmäisellä purjehduksella. Kyllästyneet omistajat halusivat kuitenkin jo saada veneen Turkuun ja uudelle korjaajalle. Omistajaperheen poika Otso ja kaveri Tuomas lähtivät sitä kuljettamaan kotiin. Me pääsimme illan aikana kylään Maijalle ja sen jälkeen vierailtiin meillä.
Kiitos vielä Maija ja Otso, sekä Tuomas hauskasta illasta! Sen ansiosta Veerablen matka ei jatkunut vielä seuraavanakaan päivänä 😉
Maija kilpaili kuitenkin moottoriongelman lisäksi kellon kanssa, sillä poikien piti ehtiä parissa päivässä töihin. Aamukahvien jälkeen Maija lähtikin reippaasti matkaan: Veneen keulasta vietiin lähimmälle poijulle köysi, minkä avulla vene lähti laiturista oikeaan suuntaan eikä kääntynyt tuulessa vinoon. Veneen perästä vedettiin puolestaan köysi meidän veneeseemme niin, että pystyimme pitämään perää lähdön aikana oikeassa asennossa. Maija liukui ulos Rödhamnin satamalahdesta tyylikkäästi ja oli hetken kuluttua jo hyvässä vauhdissa.
Pieteetillä kunnostettu Maija on Botnia 6 vuodelta 1974. Kun Maijaa ja Veerablea tarkasteli rinnakkain edestäpäin, ei voinut uskoa että Maija on 36-jalkainen, niin sirolta se näytti verrattuna Veerablen muotoihin. (Veerablen pituus on 33 jalkaa).
Sivulta katsottuna Maijan kauniit linjat ja veneiden pituusero näkyvät paremmin.
Botnia 6 -veneillä ei ole omaa sivustoa, mistä venemallista löytäisi kootusti tietoa. Seuraavat tiedot kokosinkin Suomi 24 -keskustelupalstan viestiketjuista usealta vuodelta. En siis mene kaikesta takuuseen, mutta perustiedot pitänevät paikkansa:
Botnia 6 on Mp-veneistä tunnetun venesuunnittelija Matti Pullin varhainen projekti ja ensimmäisten veneiden nimi oli Regina. Matti Pulli alkoi työstämään veneen piirustuksia Raumalla 60-luvun lopussa. Pulli kavereineen teki muotin käyttäen lestinä Gunnar L. Stenbäckin suunnittelemaa Amerikan kuutosta. Amerikan kuutonen oli 1910-1920-luvuilla vallalla ollut konstruktioluokkasääntö, jonka mukaan kovan tuulen veneet ovat tyypillisesti pitkiä ja niissä on vähemmän purjepinta-alaa kuin kevyeen tuuleen suunnitellut veneet, jotka ovat lyhyempiä, mutta niissä on enemmän purjepinta-alaa. Amerikan kuutosta ei tule sekoittaa 6mR-luokan veneisiin, joita yleisesti kutsutaan ”kuutosiksi”.
Pulli teki Amerikan kuutoseen muutoksia nostamalla varalaitaa 40 cm. Tästä muotista valmistettiin kaksi lasikuituista runkoa. Pulli teki veneestä piirustukset ja suunnitteli veneeseen rikin sekä sisustuksen. Ensimmäinen vene valmistui 1970 ja sen nimeksi tuli Regina. Vene myytiin vuotta myöhemmin Turkuun. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistui vene toisestakin rungosta (sekin nimeltään Regina). Muotit myytiin jo 1971 Ouluun, missä niistä valmistettiin runsaasti veneitä Botnia 6 -nimellä. Muotit ovat kiertäneet pitkin Pohjanlahden rannikkoa päätyen myös Saimaalle, jossa veneitä on paljon ja niillä kilpaillaan ahkerasti. Erään tiedon mukaan veneitä olisi rakennettu kaikkiaan 55 kappaletta.
Perinteisen runkomuotonsa ansiosta Botnia 6 on merikelpoinen purjehtija ja Maijakin eteni muutamassa päivässä Maarianhaminasta Turkuun. Sisätilaa kapearakenteisessa veneessä on luonnollisesti vähemmän kuin vastaavan pituisissa uusissa veneissä. Vene onkin suunniteltu aikana, jolloin purjehtiminen oli etusijalla, eivät suuret asuintilat.
Maijan strategiset mitat
Merkki: Botnia 6
Vuosimalli: 1974
Pituus: 10,50 m / 36 jalkaa
Syväys: 1,65 m
Runkomateriaali: Lujitemuovi
Kotipaikkakunta: Turku