Olen Instagramin puolella hehkuttanut ennenkin, kuinka sympaattisia ja kiinnostavia vanhat työveneet mielestäni ovat. Olen muutenkin kiinnostunut yhä enemmän kelluvista asumismuodoista. Tämän viikon kohokohtia olikin vierailu Antonius II paatilla.
Alunperin valtion omistama, 50 000 kg painoinen Antonius II on valmistettu Velkualla vuonna 1963. Se seilasi kolmisenkymmentä vuotta Velkua-nimisenä yhteysveneenä Turun saaristossa. Sen jälkeen alus oli mm. sukellusseuran käytössä, kunnes nykyiset omistajat Maija ja Pekka löysivät venekotinsa 10 vuotta sitten Lappeenrannasta.
Aivan tuntemattomaan ei oltu heittäytymässä, sillä muutto Antoniukselle oli pitkän suunnittelun tulos. Alunperin Rhodoksella toisensa tavannut pariskunta ehti reissata ensin toiset kymmenen vuotta vuonna 1939 rakennetulla, entisellä Meripelastusseuran Hailuoto-aluksella. Heillä oli siis ollut aikaa sitoutua vesillä asumisen unelmaan ja filosofiaan, ja he etsivät venettä jossa olisi potentiaalia edellistäkin asuttavampaan suuntaan. Luotsivanhin Anton Forsellin (1885-1974) mukaan nimetty Antonius II oli juuri sellainen.
Saapuessani Antoniukselle satamaa valaisee harvinaisen kirkas auringonpaiste ollakseen marraskuu. Pekka istuu omalla paikallaan aluksen ohjaamossa ja tervehtii minua ikkunasta. Koputan Antoniuksen ovea ja astun sisään.
Kuten useimmissa veneissä, Antoniuksellakin vieras saapuu ulkoa suoraan keittiötilaan. Antoniuksen keittiö ei kuitenkaan ole suoraan liitoksissa muihin tiloihin, vaan se on useilla ikkunoilla ja kahdella ulko-ovella varustettu, itsenäinen ja valoisa tila. Ihailtava ratkaisu on keskellä keittiötä sijaitseva saareke, jonka puutaso avautuu osittain ja sen alla on kolmiliekkinen kaasuhella. Saarekkeen alla on runsaasti säilytystilaa astioille ja ruoka-aineille.
Maija on kattanut pöydälle kahvitarjoilut ja veden kiehuttua siirrymme niiden kanssa alakerran salonkiin. Pariskunta kertoo samalla veneen tarinaa ja omaa historiaansa, ja juttua riittää. Salongin mukavat sohvat on hankittu kierrätettyinä ja Maija mainitseekin, että kompaktiin tilaan sopivien huonekalujen löytäminen oli varsin haasteellista. Antoniuksen asukkaat ovat suunnitelleet ja rakentaneet kotinsa kirjaimellisesti itse. Salongin takana sijaitsevat vielä pesukoneella varustettu tila sekä suihkullinen sauna.
Vaarin opettama Pekka on remontoinut veneitä, asuntoja ja mökkejä koko elämänsä. Ensimmäiseen omaan, meriläismalliseen veneeseen Pekka kaatoi puutkin itse metsästä. Työ on entiselle putkifirman johtajalle edelleen tärkeää ja hän tekee korjauskeikkoja aktiivisesti varsinkin kesäisin. Ei eläkkeelläkään ”voi vain maata koko aikaa”, Pekka kiteyttää.
Huomioni kiinnittyy useaan kertaan aluksen mahtaviin säilytystiloihin. Keulassa sijaitsevaan master bedroomiin Pekka on rakentanut niin puiset lattiatasot kuin Antoniuksen omistajaparin omat, tilavat vaatekaapitkin. Makuuhytin vieressä sijaitsevassa vierashytissä asui alunperin saariston posteljooni. Nyt vierashyttiä käytetään ystävien vierailujen aikana ja sen katon rajaan Pekka on rakentanut kirjahyllyt. Keulan puolen alakerrassa sijaitsevat vielä ”rouvan wc” ja haitarioven taakse jäävä ulkovaatekomero, johon mahtuu kokonainen pakastinkaappi (!)
Laivat kuuluvat kaupunkikuvaan. (Asuntolaivurit.fi)
Asuntolaivoilla tarkoitetaan laivoja jotka on muutettu tai rakennettu alunperinkin asuntokäyttöön. Asuntolaivat ovat liikuteltavissa omin moottorein ja hinattavissa (Tukholmassa riittää hinaaminen). Kelluvat asunnot ovat pientalomaisia rakennuksia, jotka on rakennettu kelluvien rakenteiden päälle ja joita ei ole tarkoitus liikutella. Kelluvia taloja on Helsingissä asemakaavoitettu Kipparlahteen ja Verkkosaareen. Kipparlahden kelluvien talojen rakentaminen edellyttää kuitenkin ensin melumuurin rakentamista Itäväylän varteen sekä ranta-alueen rakentamista. Verkkosaaressa rantamuuri täytyy toteuttaa ennen kelluvien talojen rakentamista. (Selvitys Helsingin asuntolaivapaikoista, 2013)
Maija ja Pekka ovat aikoinaan olleet aktiivisia Asuntolaivurien jäseniä, mutta asuntolaivatoiminta ei Suomessa ole heidän näkökulmastaan edennyt toiveiden mukaisesti. Yhdistyksen päämääränä on säilyttää asuntolaivakulttuuri, merenkulkuperinteet ja eri alustyypit osana Helsingin kaupungin historiallisesti arvokasta merellistä kaupunkikuvaa. Seitsemän vuoden takaisessa selvityksessä Helsingin asuntolaivapaikoista asuntolaivoille pyrittiin kunnostamaan Itäisestä Helsingistä laivalaituri mahdollisimman kohtuullisilla kustannuksilla. Käytännössä tämä olisi kuitenkin merkinnyt noin 60 000 euron kustannuksia per alus. Liian suureksi nousseiden kustannusten myötä Maijalla ja Pekalla onkin Antoniuksen lisäksi edelleen myös muita virallisia koteja kuten kesämökki.
Viihtyisyyttä aluksella lisäävät monet asiat: Lattialämmitys, kaksi televisiota, kaksi wc:tä ja oma sauna, jonka mustavalkoinen tyylipuhdas mosaiikkikaakelointi on myös sopivasti Artek-henkinen. Antoniuksella on käytössä öljylämmitys, jonka polttoainetankki on 6000 litrainen. Vertailun vuoksi: S/y Veerablen lämmitys hoidetaan dieselillä ja olemme juuri vaihtamassa polttoainetankkia suurempaan. Tuleva tankki on 13 litrainen.
Lopuksi pääsen käymään myös Antoniuksen konehuoneessa. Laskeutuessani metalliportaita aluksen syvyyksiin tunnen välittömästi, miten lapsuudenmuistot erilaisilta aluksilta tulvahtavat mieleen – Aura-hinaajan konehuoneen jyskytys, öljyn ja bensiinin tuoksu. Antoniuksen tilavan konehuoneen sydän on 435 heppainen oranssi Mercedes-Benzin moottori, joka kuljettaa alusta nopeimmillaan 15 solmun vauhtia. Maija ja Pekka ovat kuitenkin kulkeneet aluksellaan paljon rauhallisemmin, keskimäärin 6-7 solmun vauhdilla. Konehuoneen kulmassa on pieni verstas, työpöytä jonka ääressä voi rauhassa nikkaroida.
Pekka kuvailee perusaamurytmiään, joka on aamu-unisen kauhistus. Toisaalta siinä on kaikessa rutiininomaisuudessaan jotain ajatonta ja kiehtovaa. Turvallista pysyvyyttä, mihin itsekin haluaisin pyrkiä. Pekka herää nimittäin aamuisin kello neljä, katsoo (salongin sohvalla) televisiosta puoli seitsemän uutiset, keittää sitten aamukahvit keittiössä ja nousee yläkerran ohjaamoon juomaan kahvia ja lukemaan lehteä. Antoniuksen ohjaamo on kuin pieni komentosilta ja voin vain kuvitella, miltä aamun sarastuksen seuraaminen sieltä käsin tuntuu.
Kaikesta kestävyydestään huolimatta Antoniuksen ei ole tarkoitus kilpailla vauhdissa muiden kanssa eikä uhmata suurempia meriä, sillä kuten Maija kauniisti luonnehtii: ”Kun astut paattiin, olet jo perillä.”
Lämmin kiitos kaikista tarinoista ja todella herkullisista matjes-sillileivistä Antoniuksen väelle!
Antonius II:n mittoja
Vuosimalli: 1963
Runkomateriaali: Teräs
Pituus: 18 m
Leveys: 5,60 m
Paino: 50 000 kg
Syväys: 2,30 m
Kotipaikkakunta ja -seura: Helsinki, HMVK
