Kesäkoti 2021

Helteinen Turku vaihtui tänään Helsinkiin, missä kevyt kesäsade ropisee veneen kannelle. Salongissa on kotoisaa, radio soi, kosteudenpoistaja hurisee ja kynttilät palavat.

Saan silloin tällöin Instagramin kautta ihania kommentteja veneemme sisustuksesta ja sen yksityiskohdista. Tämä postaus sisältääkin siitä aiheesta kiinnostuneille kuvia veneen sisätilan tunnelmasta tänä vuonna. Lisäksi kerron vähän meidän säilytysratkaisuistamme.

Suurimman muutoksen on saanut aikaan patjojen vanhan, sinivihreän plyysiverhoilun vaihtuminen heleänharmaaseen. Samalla ovat saaneet lähteä punaiset astiat ja turhan seilorityyliset yksityiskohdat. Tilalla on utuisia sävyjä joissa ainakin oma silmä lepää. Pidän siitä miten uudet patjat näyttävät valosta riippuen joko harmailta tai lempeän vaaleansinisiltä. Makuukajuutassa maalasin myös kuluneen vanerilattian vaaleanharmaaksi. Se valaisee yllättävän paljon tilaa.

Venekirjastosta tuli tänä vuonna kerrankin maltillinen! Toisin sanoen kaikki kirjat mahtuvat nyt telineisiin, eikä missään ole aallokossa edestakaisin seilaavia kirjaröykkiöitä. (Saa nähdä kuinka pitkään tämä tilanne kestää…)

Seinälle valikoitui tänä vuonna Inka Bellin Zanni-näyttelystä peräisin oleva geometrinen teos. Nautin sen selkeydestä ja kuvio tuo mieleeni myös Kreikan, josta purjehdusharrastuksemme lähti. Vastapäisellä seinällä on kokoelma pesuaineita ja pyyhkeitä, jotka pysyvät metallikoreissa paikoillaan kovemmassakin kelissä. Veerablen sisustusfilosofiaan kuuluukin, että kun säilytystilaa on vähän, pitää kaiken olla samanaikaisesti käytännöllistä ja kaunista. Silloin mitään ei välttämättä tarvitse jemmata kaappiin.

Pidän siitä, että veneessä kaikella on oma paikkansa. Silloin veneeseen ei tule laahattua mitään turhaa – se ei yksinkertaisesti mahdu mukaan.  Jos matkassa on särkyviä esineitä, on ne muistettava pakata paikoilleen ennen laiturista irtautumista. Meidän veneessä on onneksi laseille oma kaappi telineineen. Sen lisäksi mukana kulkee neljä keraamista teekuppia, siskoni tekemiä. Niillä on myös oma laatikkonsa ja laatikon sisältä löytyy lokero kullekin kupille. Siellä ne pysyvät turvassa kun purjehdus pääsee vauhtiin.

Asia, joka on tuottanut pienissä tiloissa vähän päänvaivaa, on vaatesäilytys. Nytkin, kun mukana pitää olla vaatteet toukokuun alusta elokuun loppuun – ja kaikkeen pitää varautua, kun ei lainkaan tiedä onko luvassa hellettä vai sadekeliä… Meillä on kyllä molemmilla oma ”vaatekomeromme”, mutta käytännössä niihin ovat mahtuneet vain päällysvaatteet. Minun komeroni on kapea mutta syvä, ja olikin hyvä idea lisätä sinne toinen tanko. Nyt vaatteet roikkuvat väljemmin ja riviin mahtuu myös ns. parempia vaatteita pukupusseissa.

Jatkoin säilytysongelman ratkaisemista sijoittamalla suurimman osan vaatteista keulapiikkiin. Kun asumme ja purjehdimme pääasiassa kaksin, tuntuu turhalta pitää keulapiikkiä jatkuvasti pedattuna ”vierashuoneena”. Mitään roinavarastoa en siitä kuitenkaan halua, koska tila on jatkuvasti silmien edessä silloin kun ovi on auki.

Ongelma ratkesi yllättäen, kun löysin Mujista vetoketjulla varustetut, luonnonvalkoiset pellavasekoitekorit. Ne avautuvat kyljestä samalla tavalla kuin matkalaukku, ja kätkevät nyt sisäänsä kaikki t-paidat, colleget, sukat, trikoot jne. Meillä on molemmilla kolme eri kokoista koria, joiden koko pienenee keulaan päin. Nämä korit tuntuvat olevan mitoitetut suoraan meidän veneeseemme!

Mitä sanot tästä ratkaisusta?

Olisi kiinnostavaa kuulla, minkälaisia säilytyshaasteita teidän muiden veneissä on?