Olemme lähteneet purjehtimaan Söderarmin majakalta etelään päin. Kaukaisuudessa jyrähtelee. Seuraan jännittyneenä pilvien suuntaa, sillä viime kesän salamaniskun jälkeen jännitän aina ukkosrintaman kohtaamista vesillä. Nyt aurinko voittaa, laulaa Vicky Rosti kuitenkin radiossa. Suomen kanavat kuuluvat vielä särisemättä.
Päivän ensimmäinen pysähdyspaikka on Rödlöga, jossa käymme kaupassa. Saapuessamme suuri yhteysvenelaituri on juuri laiturin päässä ja laiturin molemmat sivutkin varattu. Arvioimme, ettei syväys rannan pienemmässä laiturissa riitä meille ja jäämmekin lahdelle ankkuriin. Sitten lasketaan kumivene vesille ja huristellaan kauppaan. Rödlöga näyttää viehättävältä, mutta jätämme rantakahvilaan tutustumisen väliin. Olemme Ruotsissa koronan vuoksi supervarovaisia, kuten viime kesänäkin. Pidämme turvavälit ja kierrämme ihmisjoukot ja kansoitetut terassit kaukaa. Kaupassa olemme ainoat joilla on maski. Kyläkauppa on kallis, mutta emme voi vastustaa tuoretta leipää ja muita herkkuja. Haemme vielä kanisteriin dieseliä ja palaamme täyteen ahdetulla kumiveneellä tyytyväisinä Veerablelle.
Ukkonen etenee onneksi toiseen suuntaan kuin me, ja illansuussa saavumme aurinkoisen päivän päätteeksi Nassan saaristoon.
Tukholman saaristossa kannattaa ehdottomasti nauttia lukuisien luonnonsatamien kauneudesta ja rauhasta. Rannat ovat jyrkkiä ja niihin on helppo kiinnittyä. Pohja on usein soraa tai mutaa, johon ankkuri tarttuu helposti. Seuraavassa kuvakooste joistakin kivoista paikoista, joissa olemme pysähtyneet tällä tai aikaisemmilla reissuilla. Listalla on mukana myös Sandhamnin vierasvenesatama, joka on Tukholman saariston veneilyelämän keskus ja vilinää kaipaavien ykköskohde, vähän kuin sikäläinen Hanko.
Stora Nassa
59°26′51″P 19°13′16″I
Stora Nassan saaristossa on sanottu olevan yksi saari kullekin vuoden päivälle, eli noin 365 saarta, luotoa ja karia. Se on luonnonsuojelualue, joka sijaitsee 55 kilometriä Tukholmasta itään ja jonne pääsee vain yksityisellä veneellä. Kalastuspaikkana Stora Nassa on toiminut ainakin 1500 -luvulta lähtien ja pääsaari Stora Bonden oli pysyvästi asuttu 1700 -luvulta 1940 -luvulle asti. Saaren asukkaat ansaitsivat elantonsa kalastuksesta, hylkeiden ja merilintujen metsästyksestä sekä untuvien keräämisestä. Saaristossa elää edelleen yli 20 rannikkomeren lintulajia, mutta monet lajit, kuten haahka, ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Siksi on äärimmäisen tärkeää kunnioittaa lintujen reviiriä niiden lisääntymisaikana. Tiedot Stora Nassasta ovat peräisin täältä.
Me pujahdimme saaristoon illansuussa sen koilliskulmasta niin, että Stora Bonden jäi oikealle. Veneitä oli runsaasti, mutta helposti lähestyttävien rantojen vuoksi ne olivat hajallaan saarilla ja luodoilla, maksimissaan neljä venettä rinnakkain. Me yritimme ensin turhankin hanakasti löytää ”täydellistä kohtaa” ja kiinnittyä Lilla Sprängskäretin lounaisrannan kapeikkoon. Paikassa oli kuitenkin virtausta, jolloin Veerablea on pienessäkin sivutuulessa mahdotonta saada kääntymään ketterästi. Pienen pohjakosketuksen jälkeen emme enää jaksaneet veivata venettä hetkeäkään, vaan peruutimme avoimempaan kohtaan ja laskimme peräankkurin vastapäisen Kummelskäretin rantaan kiinnitettyjen veneiden väliin. Suuri ja iloinen iäkkäämpi seurue istui korkealla kalliolla pitkälle iltaan. Me olimme sen sijaan pitkän päivän jälkeen väsyneitä ja huokaisimme helpotuksesta kun vene oli kiinnitetty. Sinä iltana emme lähteneet kiipeilemään jyrkkiä kallioita sen kauemmas.
Lilla Nassa
59°23′45″P 19°11′45″I
Lilla Nassa on kooltaan suunnilleen samankokoinen kuin Stora Nassa, mutta se koostuu pienemmästä määrästä pienempiä saaria. Myös kasvillisuutta on vähemmän ja se on matalaa pensaskasvillisuutta. Huikean kauniita, karuja luotoja, ja niiden taustalla avara horisontti. Lilla Nassan parhaat kiinnittymispaikat löytyvät Sprickoppin, Västerskärin ja Storskärin seuduilta. Sprickoppin länsipuolen betonilaituri oli edelliskesäisen vierailumme aikana liian avoin tuulelle, minkä vuoksi päätimme jäädä pohjoispuolen lahteen, jossa on muutamia suojaisia kiinnittymispaikkoja. Ankkuria emme kuitenkaan saaneet siellä kovin hyvin pitämään ja lahden puolelle kiinnittyneitä veneitä jouduttiinkin kiinnittelemään seuraavana yönä paremmin. Kiinnostavalta vaikuttaa myös Lilla Nassaa seuraava Björkskärin saaristo.
Nettiyhteys ei aina ei aina saarilla toimi…
Sandhamn
59°17′14″P 18°54′42″I
Tukholman ulkosaaristossa sijaitseva Sandhamn on suosittu loma- ja kylpyläparatiisi, jossa jo edellisen vuosisadan vaihteessa oli enemmän kesävieraita kuin vakituisia asukkaita. Sandhamnissa pitää majaansa Ruotsin kuninkaallistenkin suosima pursiseura Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS). Vuonna 1830 perustettu seura on maailman neljänneksi vanhin pursiseura. Aivan kuhisevan sataman vieressä on idyllinen pikkukaupunki leipomoineen ja saaren toisella puolella kävelymatkan päässä Trouvillen pehmeähiekkainen ranta. Saarelle sijoittuvat myös ruotsalaisen Viveca Stenin dekkarikirjasarja ja sen pohjalta tehty televisiosarja Murha Sandhamnissa. Sandhamnin pääsatamassa voi laituripaikkaa joutua jonottelemaan ja satama-altaassa pörräävät veneitä ohjailevat satamahenkilökunnan veneet. Me kiinnityimme viime kesän vierailulla suosiolla Sandhamnin toiseen satamaan, joka sijaitsee viereisen pikkusaaren takana ja josta on maksuton lauttayhteys pääsatamaan. Nähtyämme (ja kuultuamme) pääsataman vilskeen olimme tosi tyytyväisiä omaan sijaintiimme.
Bullerön
59°12′10″P 18°50′45″I
Sandhamnista lounaaseen päin lähtiessä vastaan tulee pian Nämdön saaristoon kuuluva Bullerön saari. Sekin on luonnon- ja lintujen suojelualue, josta löytyy monia mukavia lahtia ja kallioita uimiseen. Saari kuului monien vuosien ajan ruotsalaiselle taiteilijalle Bruno Liljeforsille, ja myös monet muut taiteilijat, kuten Anders Zorn ja Albert Engström, ovat asuneet Bullerössä. Taiteilija Liljeforsin metsästysmaja sijaitsee edelleen Bullerössä. Siellä on nyt saaristomuseo, joka on avoinna kesäisin. Myös Nämdön pääsaari on tutustumisen arvoinen ja esimerkiksi Långvikin suojaisa lahti erinomainen ankkuripaikka.
Nämdön ankkurilahden rauhaa.
… ja matka jatkuu
Tänä kesänä Stora Nassaa seuraava etappimme on luonnonsatama Varnössä. On kuuma. Istun ruorin takana sivuttain, varpaat laidan yli ojennettuina. Matka etenee vauhdikkaasti ja illalla kirjoitan muistiin: ”9 tunnin loistopäivä.” Seuraavana aamuna edessä onkin vain lyhyt matka, sillä olemme päättäneet tehdä ylityksen Gotlantiin tällä kertaa Nynäshamnista. Matkalla ohitamme suositun Utön vierasvenesataman, jossa olemme käyneet kerran – emmekä ole heti palaamassa. Satama oli liian ruuhkainen meidän makuumme. Onnistuin kuitenkin näkemään siellä ehkä kauneimman koskaan näkemäni auringonnousun.
Sää on vaihteleva ja purjehdus Varnöstä Nynäshamniin kestää lopulta kauemmin kuin odotimme. Välillä liidämme hienosti Mysingen-lahden pintaa pitkin, välillä joudumme tyveneen ja matka katkeaa aivan leikaten. Sumun alkaessa nousta valkoisena verhona me käynnistämme lopulta moottorin ja ajamme viimeiset meripeninkulmat koneella.
Nynäshamn on vähän suurempi paikka, pikkukaupunki, josta löytyvät tässä kohtaa matkaa tuiki tarpeelliset palvelut – suurempi ruokakauppa, alko ja apteekki. Satama on kuitenkin koostaan huolimatta rauhallinen ja siisteissä pesutiloissa on tälläkin kerralla tilaa. Rantabulevardin puodit, leipomot ja kalakauppa ovat houkuttelevia. Sama rokkibändi tuntuu soittavan sataman läheisyydessä olevassa ravintolassa joka kesä. Jos et kestä kuunnella kasari-covereita veneesi kannella niin kannattaa jättää Nynäshamn väliin, sillä niiltä ei voi välttyä.
Lähistöllä oleva Landsort on myös hyvä paikka ylityksen aloittamiseen. Siellä kannattaa kuitenkin olla ajoissa paikalla, sillä satama on pieni ja täyttyy nopeasti. Kerran olemme käyneet siellä toteamassa, että emme mahdu satamaan eikä keli suosinut ankkuroitumista. Silloin pelastauduimme yöksi läheiseen Ankaruddenin kalastuslaituriin, josta palasimme Landsortiin varhain aamulla. Sillä kerralla me saimme kuin saimmekin laituripaikan ja pääsimme kiertelemään idyllistä majakkasaarta ennen pidempää purjehdusta.
Odottelemassa Ankaruddenissa.
…ja perillä Landsortissa.
Lisää tietoa Tukholman saaristosta löytyy Arholma-Landsort-satamakirjasta, Svenska Gästhamnar -sivustolta (vierasvenesatamia) ja Båtsidan.com -sivustolta (vierasvene- ja luonnonsatamia).
Aikaisemman kirjoitukseni Tukholman saaristossa sijaitsevasta Svenska Högarnan saariryhmästä löydät täältä.
Tämän postauksen kuvat ovat vuosilta 2019, 2020 ja 2021.