Misty – vaaleansininen unelma

Oletko ehkä ajatellut joskus hankkia veneen, mutta suuri sijoitus arveluttaa? Blogin ihka ensimmäisellä venevierailulla päästään kurkistamaan vähän pienemmän ja vanhemman, mutta silti vallan pätevän veneen tiloja. Marraskuun pimeät illat sopivat nimittäin aivan erinomaisesti veneunelmointiin.

Aamukahvi s/y Mistyllä lukeutuu kuluneen syksyn ehdottomiin luksushetkiin. Saavuin veneelle etuajassa ja ehdin ihailemaan siroa vaaleansinistä purjevenettä hetken itsekseni. Aurinko oli juuri tulossa esille pehmoisten pilvien lomasta ja aamutaivas oli yhtä heleän vaaleansininen kuin Mistyn kiiltäviksi maalatut kyljet.

Mistyn sirossa mastossa on yksi poikkipuu, eli saalinki. Mitä korkeampi ja jykevämpi masto, sitä useampia saalinkeja siinä on. Mistyn saalinkiin oli nostettu Helsinki Pride-viikon kunniaksi iloisesti liehuva, kirkasvärinen pieni sateenkaarilippu, joka kertoi heti veneen omistajan modernista asenteesta purjehduskäytäntöihin. Mistyllä sanotaan nimittäin EI ryppyotsaisuudelle ja turhanpäiväisille säännöille.

Tietonurkka: Maston saalingeissa on paikka viireille ja viestilipuille, joita koskevat hierarkiat ovat yleensä tarkkoja. Osa säännöistä on hyvinkin vanhaa perua. Oikeanpuoleinen saalinki on arvokkaampi: siihen nostetaan komento-, pätevyys- ja seuraviirit. Vasemmanpuoleinen saalinki on merkinantoa ja viestejä varten. Ulkomailla omat viirit siirretään vasempaan saalinkiin ja kyseisen maan lippu eli ns. kohteliaisuuslippu nostetaan oikealle puolelle kunniapaikalle. Viirien päällekkäinen järjestys on myös tärkeä. Ylimmäksi tulee veneenomistajan, kunniajäsenen, kommodorin tai varakommodorin viiri, sen alle pätevyysviiri ja alimmaksi seuraviiri.

Sitten näin veneen omistajan Emilian lähestyvän laituria pitkin, auringonkukkakimppua kantaen.

Misty, eli Mistinguette 29 -merkkinen vene on kooltaan sen verran kompakti, että jäin istuskelemaan ulos kannelle veneen sitlootaan eli istumalaatikkoon sillä aikaa kun Emilia alkoi keittämään meille sisällä aamukahveja. Ensin hän kuitenkin asetti kannelle pienen matkakaiuttimen josta alkoi soimaan Ella Fitzgeraldin kappale ”Misty”. Sain myös selattavakseni kauniin, suurikokoisen kirjan nimeltä ”Sailing the Seas: A Voyager’s Guide to Oceanic Getaways.” Sen on kustantanut Gestalten & Sailing Collective vasta tänä vuonna. Mahtavaa! Olin nähnyt kuvia tuoreesta kirjasta Instagramissa, mutta en ollut saanut sitä käsiini aiemmin. Kääntelin kirjan sivuja tyytyväisenä aamuauringossa. Veneen toinen omistaja Atte kutsuu Mistyä nukkekodiksi, mutta oikeasti veneen koko ei kuitenkaan ahdista kumpaakaan. ”Onhan tarkoitus nauttia ulkoilmasta”, Emilia pohti. (Itse asiassa 29 jalkainen vene ei suinkaan ole kooltaan aivan mini, vaan olemassa on paljon pienempiä Atlantin ylittäjiäkin!)

Asensimme kannelle ulkopöydän. Ensin ruuvattiin istumalaatikon lattiaan metallijalka, johon kiinnitettiin upeassa kunnossa oleva puinen pöytälevy. Sama pöytä toimii myös sisätilan pöytänä. Nerokasta! Meidän veneen ainainen ongelma on nimittäin se, mihin erillinen suurehko ulkopöytä mahtuu silloin kun sitä ei käytetä. Ihastelin Mistyn pöydän kiiltävää lakkapintaa ja erityisesti sen kulmassa olevaa puu-upotusta, jossa oli iso M-kirjain. Emilia ojensi veneen oviaukosta pöytään posliiniset ruusukupit. Hän ei halua käyttää muoviastioita edes veneessä. (ekoteko!*) Ihmettelin miten hauraat kupit saa pysymään ehjinä aallokossa!? Kupit matkustavat pakkauspaperiin kiedottuna omassa korissa, kertoi Emilia. Ei ehkä kaikkein helpointa ja nopeinta, mutta arjen kauneuden ja ekologisuuden vuoksi välillä kannattaa vähän vaivautua.

En kehdannut heti kertoa, että olin lopettanut kahvin juomisen jo 11 kuukautta sitten. Emilian kysyessä että ”Juothan sä kahvia?”, kerroin kuitenkin totuuden. Suloisista kupeista, auringonkukista ja jazzista vaikuttuneena olin kuitenkin jo päättänyt tehdä kahvipoikkeuksen. Kahvi tuoksui sitäpaitsi ihanalta, olihan sen valmistuksessa käytössä Aten mummon perintösuodatinta. (2. ekoteko!*)

Kuuluisan ruotsalaisinsinöörin, Olle Enderleinin suunnittelema klassikkokaunotar Misty on rakennettu vuonna 1974. Nettiveneen kautta Kaarinasta löytynyt vene on ollut Emilialla ja Atella käytössä nyt kaksi kesää. Romanttisimmat koskaan kuulemani kriteerit veneen etsinnässä olivat vaaleansininen väri ja se, että venettä voisi purjehtia myös yksin. Emilia on käynyt mm. HSS:n (HSS purjehdusurheiluseura | Helsingfors Segelsällskap) aikuispurjehduskursseja Liuskasaaressa ja yksinpurjehdus Mistyllä onnistuukin ongelmitta.

Ennen purjehdusharrastuksen alkua Itä-Suomesta kotoisin oleva Emilia oli harrastanut monenlaisia mereen tai ulkoilmaan liittyviä lajeja, surffausta, leijalautailua (kite-surfing) ja boulderointia. Vesielementti kiinnostaa ja houkuttaa Emiliaa, joka omien sanojensa mukaan on maailman huonoin leijasurffaaja ja innostuneensa alunperin purjehduksesta koska ajatteli, että sitä kautta voisi paremmin ymmärtää leijalautailussa tarvittavaa tuulta. Atte on puolestaan purjehtinut perheensä kanssa jo pienenä, minkä vuoksi Mistyn ”omien purjehdussääntöjen” luominen ei olekaan aina ollut aivan ongelmatonta.

Ensimmäisenä Mistyn kanssa vietettynä kesänä Emilia kertoi ajatelleensa, että ”kai nyt Ahvenanmaa kierretään vähintään.” Päämääriin ei aivan päästy kun vastapainona olivat 5-vuotiaan jaettu huoltajuus ja kesäloman rajallisuus. Toisena kesänä Mistyllä on ymmärretty purjehtien etenemisen ydin. Jokaisessa satamassa päätettiin viipyä ainakin kaksi yötä. Näin lomalla sai oikeasti rauhoittua, rentoutua ja lukea kirjoja. Matkareitin varrella pistäydyttiin tänä vuonna mm. Turun vierasvenesatamassa. Erityisesti mieleen ovat jääneet förillä tehty kauppareissu Aurajoen yli ja lounas Ravintola Kakolanruusussa. Kilpapurjehdusta harrastavien ystäviensä kanssa Emilia seilasi Mistyllä tänä vuonna myös Tallinnaan.

Ongelmia on Emilian mukaan tuottanut lähinnä vuodelta 1990 peräisin oleva moottori joka on 16-heppainen Yanmar. ”Se on sellainen putputin!” Misty kulkee kuitenkin purjeilla niin paljon kuin mahdollista. Viimeisenä laiturin päässä olevalta paikalta pääseekin helposti lähtemään ja palaamaan suoraan purjeilla, moottoria käynnistämättä. (3. ekoteko!*)

Veneen kylkien vaaleansininen väri jatkui kauniisti myös sisätilaan. Käytössä ovat alkuperäiset vaaleansinisellä päällystetyt patjat ja niiden sävyyn sointuvat lakanat. Sopivasti väriä ja leikkisyyttä kokonaisuuteen tuovat peittojen alta pilkistävien tyynyliinojen muumikuosi, sekä sohvatyynyissä Maija Isolan Marimekolle suunnittelema ikoninen Pieni Unikko -kuosi beigen, luonnonvalkoisen ja vaaleansinisen lempeissä sävyissä.

Puhuimme aamukahvin ääressä myös ajassa selvästi kasvavasta purjehdusinnostuksesta ja totesimme alan olevan yhä edelleen varsin epätasa-arvoinen. Naispuolista kipparia ihmetellään ja holhotaan usein aivan eri tavalla kuin miesporukoita. Jos kannella on ”vain naisia”, olen huomannut ihmisten vilkuilevan pitkään veneen oviaukkoa etsien silmillään veneen ”omistajaa”. Nuoremmat naisistot saattavat saada osakseen jopa sellaisia kysymyksiä kuin ”Missä teidän isä on?”

Purjehdukseen liittyvä kuvasto ja tapahtumat on tähdätty etupäässä miehille. Lisäksi ne on usein suunnattu alaa jo valmiiksi harrastaville. Venelehdet ja -messut panostavat upouusien veneiden ja tekniikan esittelyyn, mikä purjeveneen hankkimista vasta harkitsevalle voi tuntua kalliilta ja vaikealta.

Purjehdusharrastus näyttäytyy myös usein ”sisäpiirijuttuna”, johon on vaikea kylmiltään hypätä vaikuttamatta tyhmältä ja tietämättömältä. Facebookin purjehdusryhmissä tietämättömyydestä rokotetaan nopeasti vanhempien merikarhujen toimesta. Ulkopuolisuuden tunnetta harrastuksen alkuvaiheessa voi lisätä se, että purjehduksessa on aivan oma sanastonsa. Purjehdustermit ovat kehittyneet monista kielistä nykymuotoonsa, eivätkä usein muistuta mitään tuttuja sanoja. Useimpia ei voikaan millään arvata ellei joku niitä sinulle selitä. Älä kuitenkaan lannistu! Moni rakastaa uusien kielten opettelua ja samalla uteliaalla asenteella neuvoisin lähestymään myös purjehduskielen saloja. Aiemminkin täällä hehkuttamani erinomainen kirja purjehdustermeistä on Sirke Lohtaja-Ahosen Suomalainen purjehdussanasto,  joka tuottaa lukijalle paljon ahaa-elämyksiä.

Mistyn ekotekoja*

• Vintagen & perintötavaroiden käyttäminen uusien hankkimisen sijaan
• Muoviesineiden minimointi, myös veneessä
• Purjeilla kulkeminen aina kun mahdollista

Mistyn strategiset mitat

• Merkki: Mistinguette 29 (numero merkin perässä tarkoittaa veneen pituutta jalkoina, feet eli ft.)
• Vuosimalli: 1974
• Runkomateriaali: Lujitemuovi
• Pituus: 8,75 m
• Leveys: 2,66 m
• Paino: 3 500 kg
• Syväys: 1,5 m
• Kotipaikkakunta ja -seura: Helsinki, HMVK
• Lisätietoa Mistinguette-venetyypistä

Auringonkukankeltaista energiaa ja vaaleansinisiä unelmia marraskuiseen maanantai-iltaan! Mistyn aamukahvitarinan myötä haluaisin muistuttaa, että veneilyharrastuksesta saa ja voi tehdä aivan omansa näköisen. Nettiveneestä ja muilta myyntisivustoilta löytyy kaiken kokoisia ja hintaisia veneitä. Vanhaa venettä hankkiessa kannattaa kuitenkin selvittää perusteellisesti veneen pohjan, moottorin ja purjeiden kunto.

Mistyn retkiä voit seurata Instagramissa #mistyvene.

Lopuksi pieni kuriositeetti

Mistyn nimi tulee veneen mallista Mistinguette 29. Venemallin nimeä on puolestaan saattanut inspiroida Mistinguett, ranskalainen laulajatar ja näyttelijä Jeanne Florentine Bourgeois (1875 – 1956). Hän nousi lapsityövoimasta ja kukkien myyjästä Pariisin kuningattareksi ja aikansa maailman parhaiten tienaavaksi naispuoliseksi esiintyjäksi, jonka sääret vakuutettiin 500 000 frangin edestä vuonna 1919. Mistinguett oli Edith Piafin ja Josephine Bakerin aikalainen, jonka nimen harva nykyään enää tuntee.