Innoittajia ja naispurjehtijoita käsittelevässä postauksessani kerroin, että purjehdin mieluiten merta rakastavien ihmisten seurassa, sukupuoleen katsomatta. Mutta onhan minulla silti naisisto! Mistä siinä siis on kyse?
Alunperin pistin kipparoimani naisporukan kasaan käytännön syistä. Mikon työ sisältää usein kesäfestarihommia, ja jos jäisin odottamaan hänen lomansa alkua, pitäisi minun viettää vähintään viikko kesälomasta kaupungissa. Siksi kokosin kasaan naisiston, jonka kanssa voin viedä venettä eteenpäin kunnes Mikko hyppää lomansa alkaessa mukaan. Näin voitamme myös aikaa ja ehdimme yhteisen loman aikana paljon pidemmälle.
Ihmisten titteleillä ja ammateilla ei veneessä ole merkitystä. Merellä puhutaan muista asioista ja ihmisen todellinen minä on läsnä. Tämän huomasin jo purjehduskursseilla, kun vasta pitkän päivän jälkeen esittäydyimme laiturilla ja kuulin purjehtineeni hammaslääkärin ja viulistin kanssa. Tärkeintä on, että jokainen tietää matkan aikana veneessä oman roolinsa ja sitä myötä tehtävänsä, jolloin matka etenee.
Veerablen naisiston roolit ovat moninaiset. Porukkaan kuuluu veneen DJ, joka vastaa naisiston reissuilla yhteisten ruokahetkien musiikista. DJ sattuu olemaan myös erinomainen keulagasti.
Purjehdustyyliä parhaimmillaan – valkoiset pellavahousut ja rapusandaalit.
Purjehtiessa on tärkeää, että mukana on nauravainen fiiliksen nostattaja. Iso plussa on se, jos hän on myös innokas navigoija: ”Mun mielestä kartat on niin ihania. Niitä voi katsoa ikuisesti.” Miten huojentavaa, että joku on varmasti aina kartalla!
Porukan täydentää pienveneillä kisannut meri-ihminen, joka taitaa purjeiden trimmauksen. Sattumalta hän on myös lahjakas taiteilija ja eväsleipämestari.
Naisiston tavoitteet kasvavat sitä mukaa kuin muutkin purjehdustavoitteemme. Matkan etapit ja porukan kokoonpano ovat vaihdelleet vuosien varrella. Edelliskesänä naisisto purjehti Helsingistä Paraisten portille ja viime kesänä Korppoon Verkanille. Viime kesän reissua pääset kurkistamaan aikaisemman postaukseni kautta.
Tänä vuonna naisisto vei kolmannen kerran veneen pääkaupunkiseudulta saaristomerelle ja matkasuunnitelmaan mahdutettiin nyt myös ulkosaariston kohteita, kuten Jurmo.
Naisistoreissu starttasi Espoon Suvisaaristosta 28.7. Veerable nouti matkalaiset Bylandetin pienvenesatamasta, johon oli kylläkin vähän kuumottavaa ajella. Syväys riitti kuitenkin juuri ja juuri, ja pääsimme aloittamaan matkan kohti Porkkalaa. Veneen tehtävät palasivat vuoden purjehdustauon jälkeen kaikille nopeasti mieleen ja pian olimme hyvässä vauhdissa. Porkkalanlahden suulla tuuli oli noussut reiluun kahdeksaan metriin sekunnissa ja saimme tehdä ihan tosissaan töitä kun kryssimme sitä vastaan. Selällä on onneksi tilaa liidellä ja ylitys meni hienosti, reippaassa kallistuskulmassa.
Bågarskär
59° 55′ 54.6996″ N, 24° 0′ 53.5284″ E
Bågaskär on Inkoon ulkosaaristossa Porkkalanselällä sijaitseva saari. Saarella oli luotsiasema vuosina 1857–1930 ja merivartioasema vuosina 1954–2006. Bågaskärillä ei ole mitään palveluita, eli niitä kaipaaville en paikkaa suosittele. Saavuimme perille alkuillalla ja kiinnityimme tukevaan betonilaituriin. Viime kesästä viisastuneena ohjasin veneen heti kylkikiinnitykseen laiturin ”väärälle” puolelle, eli laiturin ja rannan väliin, enkä jäänyt poijukiinnitykseen. Väylää pitkin ohi ajavat veneet aiheuttivat nimittäin viime syksynä niin kovia aaltoja, että poijussa olevien veneiden keulat ryskyivät päin laituria.
Nykyään Bågaskäriä hallinnoi Suomen Meripelastusseura, joka vuokrasi alueen Rajavartiolaitokselta 30 vuoden vuokrasopimuksella, kun merivartioaseman toiminta saarella päättyi 2006. Meripelastusseuran operaatio- ja koulutuskeskus tarjoaa nykyaikaiset varusteet ja haastavan ympäristön monipuoliselle meripelastuskoulutukselle. Bågaskärissä koulutetaan vuosittain lähes 400 vapaaehtoista meripelastajaa. Vanhaan venevajaan on rakennettu saariston sympaattisin museo, joka kertoo Meripelastusseuran historiasta. Upeaa ja niin kovin tärkeää työtä!
Naisiston gourmet-illalliset ovat aina toinen toistaan makoisampia. Kokkaus- ja tiskivuorot kiertävät, ja kokki ja tiskaaja ovat aina eri henkilöt. Kokki- ja tiskivuorojen välissä on aina ”vapaailtoja”.
Ilta oli rauhallinen, meidän lisäksemme suuressa laiturissa yöpyi vain kaksi purjevenettä. Kävelykierrokselta löytyi aivan uskomaton metsämansikkapaikka, josta saatiin mansikat myös seuraavan päivän aamupalalle.
Uuden purjehduspäivän alku.
Matka Bogaskäristä Jussaröön tapahtui suotuisissa 5-8 m/s tuulissa. Aluksi pääsimme liukumaan sivutuulessa kauniisti pitkät pätkät Elisaaren eteläpuolen läpi puikkelehtivaa kapeaa väylää. Myöhemmin kryssimme vauhdikkaasti ensin isommalla väylällä ja lopuksi luotoja väistellen oikotietä kohti Jussarön arvoituksellista saarta. Matkan aikana tapahtui myös sivistymistä, kun DJ luki meille ääneen Aivotaidot kirjaa.
Tunnetaidot hallussa – Marika halaa merta.
Jussarö
59°47.41′N, 23°32.98′E
Perillä ihmettelimme jälleen veneiden vähäistä määrää. Tällä kertaa meillekin riitti aisapaikka. Ilma oli kuuma ja laiturin ympärillä kuhisi jättimäisiä kalaparvia. Jussarö kuului jo ennestään naisiston suosikkikohteisiin, eikä mieli nytkään muuttunut. Osuimme kuitenkin paikalle juuri uuden ravintoloitsijan kauden alussa, eikä homma tuntunut vielä täysin käynnistyneen. Plussaa annamme uusista ja todellakin hajuttomista vessoista (joskin suurten pyttyjen mittasuhteet kummastuttivat meitä). Nautimme jälleen myös tilavasta saunasta maisemanäkymillä. Veteen pääsee saunasta kivikon yli näppärästi siihen valettua betoniluiskaa pitkin. Jussarön parasta antia on kaunis luonto ja jännittävä suljettu kaivosalue. Musta hiekkaranta veti meitä nytkin puoleensa. Uimme ja nauroimme, ja viivyimme pitkään auringon kuumaksi lämmittämillä kallioilla.
Matka jatkuu seuraavassa blogipostauksessa…
Bågaskär
Ruusut: vähän erilainen saaristokohde, hyvä laituri + sähkö, metsämansikat, museo
Risut: veneilijöiden käytössä on vain yksi huussi, joka vierailumme aikana oli aivan täynnä, uhhh.
Jussarö
Ruusut: upea luonto ja musta hiekkaranta, hyvä laituri + sähkö, porkkanakakku, rantasauna, uudet vessat
Risut: Vessoilta oli poistunut aikaisempi hieno idea, eli simppeli käsienpesupaikka.