Irtauduimme Jussarön laiturista aikaisin aamulla. Sitä ennen oli nautittu lettuaamiainen metsämansikoiden kera ja valmistettu eväät eli ”hätäleivät” pitkälle purjehdukselle. Naisiston purjehduksilla ruoka on hyvin keskeisessä asemassa ja ”Merellä on aina nälkä” -lausahdus pätee Veerablen pentteriin paremmin kuin hyvin. Vitsailimmekin olevamme kuin runsaasti eväskuvauksia sisältävistä Viisikko-kirjoista.
”Yritätkö sä kaapata eväsleipäkuninkuuden?”
Suora lainaus gastien keskustelusta. Kilpailu oli kovaa… 😀
Matka alkoi lempeissä tuulissa ja hetken pysyi hellehattukin päässä. Naisisto kaipasi ”avomerikokemuksia” minkä vuoksi päätimme kiertää Hangon tällä kertaa kauempaa. Päivä venyi kaksitoistatuntiseksi, mutta se ei ketään haitannut. Treenasimme vuorotellen vendaamista yksin automaattipilotin kanssa, se on superhauskaa. Hangon jälkeen laskimme hetkeksi purjeet, kun sadepilviä ennakoiva myrskytuuli osui kohdalle. Seurailimme tuulivaroituksia ja matalalla mustana roikkuvia pilviä, mutta ne eivät lopulta saavuttaneet meitä missään vaiheessa. Loppumatka Hangonselältä Rosalaan päästiin taas etenemään purjeilla, yltiöromanttisen musiikin soidessa kannella. Fiilistelyä parhaimmillaan!
Tästä lähtee venda!
Väsymyksen iskiessä gastit käskettiin heti päiväunille.
Montakos tuntia me ollaan nyt tultu…
Urhean laivakoiramme Hilman ilme 12 tunnin merimatkan jälkeen.
Rosala
59°51’48.6″N 22°25’12.6″E
Rosalaan saavuttiin auringon laskiessa. Mahduimme hyvin laituriin, joka seuraavana päivänä tyhjeni heti aamusta. Me jäimme sen sijaan viettämään päivää saareen, joka oli Nannalle lapsuudesta tuttu. Vuokrasimme polkupyörät ja viiletimme mäkisiä teitä pitkin hikisissä tunnelmissa. Nannan muistikuvien kyläkauppaa emme enää löytäneet – sen kohtaloksi oli varmaan koitunut Hiittisten uusi market. Mutta paikallisesta leipomosta saimme matkaevääksi uunituoreita rapeakuorisia briosseja. (Jos joskus löydän vastaavia briosseja Helsingistä, on vaarana vakava briossiriippuvuus!)
Erityismaininnan ansaitsee Rosalan kätketty helmi – Rousal Brygghus Tap Room & Smoke House, jonka löysimme aivan vahingossa. Paikka ei siis sijaitse vierasvenesatamassa, vaan vajaan puolen tunnin pyöräilymatkan päässä sieltä. Aivan uskomaton New Orleans -henkinen rantaparatiisi kelluvine terasseineen tarjosi niin silmänruokaa kuin kulinaristisia nautintoja – tuona päivänä simpukka- ja makkaralautasten muodossa. Ja annoksethan noudettiin terassille kahlaamalla.
Tuona päivänä kaikki oli vain niin ihanaa, että tunsimme lähes syyllisyyttä kuvien jakamisesta Instagramissa. Aloin pohtimaan sometusta jälleen enemmänkin. Mitä, miksi ja kenelle. Ennen kaikkea, miksi. Rakennanko päiväkirjaa itselleni vai fantasiamaailmaa teille? Mikä on todellista, mikä ei?
Samana päivänä silmiini osui Mimosa Jaskarin Mökkielämän utopiaa -artikkeli Zelda zinessä. Artikkeli lähestyy illuusioita tuottavaa somekulttuuria terävästi monesta kulmasta antaen lopulta onneksi minullekin synninpäästön: ”Mielikuvitukseen perustuvalla estetiikalla ei ole sääntöjä, joten jokainen määrittää itselleen, mistä ilmiössä loppujen lopuksi on kyse.”
Bravo.
Tuon päivän Instagram-postaukseni keräsi myös kiinnostavia kommentteja Instagramin merkityksestä:
”Mä mietin aina välillä myös tätä. Ja tulen aina samaan lopputulokseen, että lopulta tämä insta on kuvapäiväkirja. Aidosti on ihana katsoa vanhoja kuvia ja muistaa ne tunteet, mitä silloin oli!” – @sygalatea
”Itselle muistoja kultareunuksin.” – @aarteidenhaltija
Sitähän ne ovat.
Kultareunuksisena valkeni myös seuraava päivä, ja matka helleaallon keskellä jatkui. Ohitimme tällä kertaa upean Örön, sillä pysähtyneessä hellekelissä koukkaus sinne olisi vienyt ikuisuuden. Örössä on kuitenkin parhaillaan esillä laaja ÖRES kesänäyttely, jota uskallan suositella lämpimästi pelkästään nettisivujen (ja tuttujen taiteilijoiden) perusteella! Katsotaan jos ehtisimme tutustumaan siihen paluumatkan varrella. Purjeita käytettiin tuona päivänä viimeiseen saakka, mutta moottori jouduttiin kuitenkin lopulta käynnistämään, kun tuuli kuoli kokonaan.
Kuva: Marika Maijala
Borstö
59°52′00″N, 21°58′00″E
Päivän etappi oli Borstö, Vänön ja Jurmon välissä sijaitseva saari ja kylä.
Borstön saaren maamerkkinä toimii kauas näkyvä 1700-luvun kaljuunakuva Borstö-gumman, jykevä naishahmo joka seisoo korkealla kalliolla merelle tähyillen. ”Saaristokylien kulttuuriympäristöön kuuluvat satamat laitureineen ja aallonmurtajineen, ranta-aittoineen ja venesuojineen sekä peltotilkut kiviaitoineen. Kylien syntyyn ovat kalastuksen lisäksi vaikuttaneet saarten ohi kulkeneet merireitit ja laivaväylät.” Voit lukea lisää saaristomeren kulttuuriympäristöistä ja Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutuksesta Museoviraston sivuilta.
Kuva: Marika Maijala
Kuva: Marika Maijala
Pirteimmät gastit jaksoivat vielä istuskella Hilman ja Gummanin seurassa korkealla mäellä katsomassa, kuinka aurinko laski vaaleanpunaisena horisontin taakse.
Viisikon seikkailu jatkuu seuraavassa blogipostauksessa…
Rosala
Ruusut: Kaikilta tuulilta suojainen lahti, hyvä laituri + sähkö+ vesi + pyykkitupa, polkupyörien vuokraus rannassa, leipomo ja saariston eksoottisin kesäterassi Rousal Brygghus Tap Room & Smoke House sijaitsevat pienen pyöräilymatkan päässä rannasta.
Risut: varasimme venerannasta päivän ensimmäisen saunavuoron, mutta sen alkaessa sauna oli vielä kylmä. Päiväohjelman muutoksella pääsimme kuitenkin muutamien tuntien päästä lämpimään saunaan ja sen jälkeen jatkamaan matkaa.
Borstö
Ruusut: Idyllinen pieni kylämiljöö venevajoineen, hyvät laiturit joissa runsaasti poijuja ja kelluva septin tyhjennyspiste vastarannalla. Borstö butik – pieni omatoiminen myyntipöytä, jossa kauniita kiviä ja käpykoristeita. Maaginen Gumman mäen päällä.
Risut: –