Naisistoreissu #3: Jurmon ja Aspön huikeissa maisemissa

Jurmo

59°49,63′ P, 21°35,1′ I

Lyhyt matka Borstöstä Jurmoon taittui nopeasti ja veneilijöiden suosimassa laiturissa oli vielä hyvin tilaa, vaikka saavuimme saarelle perjantaina. Aluksi nautimme kaikille Jurmon-kävijöille tutun Mattssonin rantapuodin terassilla erinomaiset virvokkeet.

Ostimme lounaaksi vasta savustettua kalaa. Se saikin herkkusuiden porukalta erinomaiset arviot: ”Herranjumala. Tältä kalan kuuluu maistua.”

Sitten lähdimme tutkimaan saarta. Suomen läpi kulkevan Salpausselän viimeinen jatke, kanervikkoinen Jurmo on kauneudeltaan aivan omaa luokkaansa ja satuimme sinne jälleen erinomaisen kelin aikana. Kävelymatka näköalapaikalle ja kirkolle oli todella kuuma, mutta kaikki talsivat urhoollisesti eteenpäin, Hilma mukaan luettuna.

Illalla nautimme saunan löylyistä. Veteen oli sieltä vain kovin pitkä ja kivikkoinen matka, ja saimmekin liukastella aikamme ennen kuin pääsimme pulahtamaan. Marika loihti veneellä vielä kaikille ginistä ja ruususoodasta helmeilevät drinkit, ja aurinko laski mereen yhtä vaaleanpunaisena.

Kuva: Marika Maijala

 

Lisätietoa Saaristomeren must-see kohteesta Jurmosta löydät saaren omilta sivuilta.

Jos kiinnostut Paraisten ulkosaarista, niin niille pääsee myös ilman omaa venettä Nauvon Pärnäisistä, Utön reittialueella kulkevan yhteysalus M/S Baldurin kyydissä.

 

Seuraavana päivänä Viisikon seikkailu jatkui toiseksi viimeiseen etappiinsa, Aspön saarelle.

Aspö

59°57,00′ P, 21°36,90′ I

Iloksemme laiturissa oli täälläkin tilaa ja pääsimme pudottamaan ankkurin veteen. Aspön rannassa ei ole poijuja. Naisiston ranking-listalla idyllinen Aspö nousikin aivan kärkeen. Arvostimme saaren rauhaa, luontopolun huikaisevia maisemia, venevajassa tarjottua kalakeittolounasta, kirkon kaunista interiööriä. Kanalaumaansa paimentavan Pastori Mårtensson -kukon nimi herätti hilpeyttä. Ihanan tuoksuisesta puusaunasta oli lyhyt matka uimalaiturille. Uimapaikan pohjassa oli pehmeää hiekkaa. Tuulessa kuivuvien bikinien rivistö liehui jälleen veneen kaiteella.

 

Kuva: Johanna Zilliacus

Kesäaamun muistan kaunehimman kun mä nousin niin aikaisin… Kävelen Aspön laituria pitkin, kello on 05:30.

Pysähdyn katsomaan aamuauringon kimmellystä vedessä, auringon väsyttämät silmät vielä unesta sumeina. Mäellä kohoaa valkoinen saaristokirkko. Yhteysvenelaiturin päätyyn on kiinnittynyt valkoinen teräsvene Lokki. Venevajasta kuuluu pääskysten hurja laulu. Riemuitsen mielessäni. Tänne asti olen tullut, ihan itse, tuulen ja ystävyyden voimalla. Mietin että juuri tämä on itselleni purjehtimisessa tärkeää, nähdä luontoa sitä rasittamatta. Päästä omin neuvoin eteenpäin, muiden aikatauluista riippumattomana. Täälläkin eräs pariskunta alkoi heti puhumaan haaveesta kiertää koko maailma. Juuri nyt en itse koe tarvetta lähteä ihan niin kauas.

Tällä hetkellä Saaristomeri on kokonainen maailma.