Yksi syksyn hienoimpia asioita ovat autiot satamat. Moni arvostaa satamia juuri seuran vuoksi, mutta meidän veneessä ollaan vähän introverttejä ja välttelemme huippusesongin ruuhkaa. Me käymme nyt kaikissa niissä satamissa, jotka kesällä yleensä ohitamme matkalla jonnekin kauemmas. Aamuisin huurteesta liukkaita laitureita ympäröivät tyhjien poijujen rivistöt ja nuotiopaikoilla riittää tilaa. Soutuveneet odottavat turhaan soutelijoita. Aurinko on huikaisevan kirkas mutta se ei enää lämmitä. Onhan siinä jotain riipaisevaa, mutta myös kovin kaunista.
Viime viikonloppuina olemme kolunneet jälleen läpi Espoon ja Porkkalan upeita saaria ja satamia. Espoon 165 saaresta virallisia ulkoilusaaria on 12, joista ainakin 8 saaressa saa myös leiriytyä. Tutustumisen arvoisia ovat esimerkiksi Gåsgrund, Rövaren, Stora Herrö, Stora Brändö, Stora Svartö, Bylandet ja Lähteelä. Niistä kaikista löytyy tulisijoja herkuttelijoille, kauniita metsäpolkuja kuljeskelijoille, harmaantuneita penkkejä ulapan tuijottelijoille ja mikä erityisen tärkeää veneilijälle: siistit puuceet. Omaperäisiä saunakokemuksia etsivälle on Gåsgrundilla minikokoinen, itse lämmitettavä ”salasauna” eli tosi DIY saunamökkerö, ja Stora Brändön rannassa telttasauna. Stora Herrössä, Stora Brändössä ja Lähteelässä voi kiivetä korkealle lintutorniin ihailemaan saaristonäkymää kaiken yläpuolelta. Bylandetin eteläpuolelta löytyvät puolestaan huikeimmat kalliot, joiden edessä avautuu rannaton horisontti.
Eräänä perjantai-iltana lokakuun puolivälissä me suuntasimme jälleen kohti länttä. Ilta-aurinko ja aallot, mikäs sen parempaa. Vastassa oli kuitenkin kirpeä 7-8 m/s länsituuli ja kolmen tunnin kryssimisen jälkeen alkoivat sormet olla jo todella kohmeessa. Hymy ei onneksi hyytynyt ihan hetkessä.
Stora Brändö
60°02,7′ N, 24°36,1′ E
Viikonlopun päämäärämme oli Porkkalassa, mutta hämärän laskeutuessa alkoi väsymys jo painaa. Päätimmekin pysähtyä yöksi Stora Brändön saarelle ja jatkaa matkaa aamulla. Stora Brändön kaikille avoin laituri sijaitsee saaren itäpuolella. Navionics appi kertoo jostain syystä laiturin olevan yksityinen, mutta siinä on virhe. Reitti väylältä tähän rantaan kulkee 0,8 m matalikkojen välissä ja rantavesissä on lukuisia kiviä. Me yritimme ensin kiinnittyä lähimpänä rantaa olevaan tyhjään poijuun ja onnistuimme hipaisemaan pohjaa. Veneemme syväys on 1.65 ja merivesi oli tuolloin matalalla. Ja sama tapahtui vielä uudelleen, kun peruutimme pois matalikosta!
Koska kaikki muut poijut oli perjantai-iltana jo varattu, laskimme peräankkurin ja kiinnityimme laiturin päätyyn. Veneen kiinnityksen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen oli erityisen tervetulleen illallisen aika. Perjantai-illan menu sisälsi täysjyväspagettia sieni-soijarouhekastikkeen kanssa, nam! Käydessämme pöydän ääreen oli ulkona jo pilkkopimeää.
Nukun veneessä ulkoilman uuvuttamana ja laineiden keinuttaessa aina ihmeen sikeästi ja lauantaina heräsin aamun sarastaessa. Laituri kimalteli aamuauringossa ja veneen kansi oli lämmittämättömän keulapiikin kohdalla ensimmäistä kertaa jäästä liukas. Laskeuduin laiturille hyvin varovaisesti ja hipsin rantakallioille ihastelemaan veden yllä hitaasti leijuvaa aamu-usvaa. Kyllähän sitä vähän hulluksi itsensä tuntee, kun edelleen asustelee omasta halustaan niin ahtaasti, natisevissa ja välillä kovin kosteissakin tiloissa – mutta onko se mikään ihme, kun sen vastineeksi saa kokea tällaisia kimmeltäviä aamuja!
Aamulenkillä tutkimme Stora Brändön kallioita, jotka ovat paikoitellen tumman viininpunaisia. Sellaista kiviainesta en ole nähnyt muissa saarissa. Onkohan Stora Brändö (”Iso Kulosaari”) saanut nimensäkin ehkä leimuavan punaisista kallioista? Pohdimme, että vaikka pääkaupunkiseudun edustalla olevien saarten luulisi olevan aika samankaltaisia, on niillä kaikilla omat ominaispiirteensä ja tunnelmansa. Väreistä aina innostuvana iloitsin aamukävelyllä myös rannalle ajautuneen rakkolevän hehkuvan ruosteenpunaisista sävyistä.
Stora Brändön kallioiden pintahan muistuttaa läheltä katsottuna aivan Rosamunda-perunaa!
Stora Brändö kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistys UUVI:n kohteisiin. Se sijaitsee Kirkkonummen puolella, aivan mantereen tuntumassa ja koostuu pääsaaresta sekä sen eteläpuolella sijaitsevasta Brändökobbenista luotoineen. Etelän luodot ovat linnunsuojelualuetta, jossa liikkuminen on kielletty, mutta saaren eteläpuolen maisemasta pääsee kuitenkin nauttimaan lintutornista käsin. Saareen pääsee omalla tai vuokraveneellä, tai vaikka meloen. Yhteysalusta saarelle ei kulje kesälläkään.
Lähteelä
59°98 N 24°43,9 E
Stora Brändöstä matka jatkui lauantaina kohti Porkkalaa, jonne purjehdimme reippaasta vastatuulesta huolimatta muutamassa tunnissa. Lähteelää ei turhaan kutsuta veneilijöiden ja ulkoilijoiden paratiisiksi, mutta tällä kertaa pitkissä laitureissa oli tilaa. Huomiomme kiinnitti heti ponteva pieni sinivalkoinen Nemo-hinaaja. Kuten aiemmin olen jo maininnut, on vanhoissa huvivenekäyttöön muutetuissa työveneissä mielestäni jotain tosi sympaattista.
Veneen vellikellon olen perinyt ukiltani. Se ei ole suorastaan antiikkia, mutta pidän latinankielisestä motosta ”Quocunque Jeceris Stabit”. Hyvin vapaasti suomennettuna se viittaa sellaiseen, joka tilanteessa kuin tilanteessa putoaa aina jaloilleen.
Sunnuntai-iltapäivänä pääsimme nauttimaan iltapäiväsaunasta. Meriveden lämpötila alkaa jo olemaan aika kipakkaa, mutta pulahdimme toki molemmat. Toiseksi yöksi laituriin jäi meidän lisäksemme vain yksi vene. Yksinäinen joutsen lipui hitaasti pitkin veden mustaa pintaa. Ilta värjäsi veden vaaleanpunaiseksi.
Mikä Espoon saarista tai satamista on sinun suosikkisi?
Kiitos näistä vinkeistä! Emme ole 11-vuotisen purjehdusuramme käyneet vielä näissä paikoissa.
Aina yhtä ilahduttavaa lukea sujuvaa tekstiäsi.
Onpa kiva kuulla! Mielelläni jaan vinkkejä aina kun voin. Yllättävän paljon on löydettävää ihan lähivesilläkin.