Tänään on John Nurmisen säätiön käynnistämä Itämeripäivä ja ajattelin sen kunniaksi jakaa pienen avomeripostauksen. Joskus kun minulta on kysytty mikä purjehtimisessa on parasta, olen nimittäin aina vastannut – se on avomeri. Se tunne, kun viimeisetkin luodot häviävät tieltä ja syvyysmittari näyttää allasi olevan yhtäkkiä parinkymmenen metrin sijaan sata – tai neljäsataa metriä vettä. Mikä vapaus!
Tiesitkö että: Itämeren syvin kohta on läntisellä Gotlannin altaalla. Se on Landsortin syvänne, joka on 459 metriä syvä.
Odotuksen sekaisin tuntein suuntasin veneemme myös tänä kesänä kohti avomerta. Oli tuulinen iltapäivä, kun lähdimme liikkeelle Nynäshamnin satamasta. Matka alkoi hyvässä myötätuulessa. Sitten kurssi kääntyi ja alkoi kryssi.
Purjehdimme Gotlannin Lickershamniin 7 m/s vauhdilla 11:ssä tunnissa aika reippaassa kallistuskulmassa, tuulen ollessa 8-11 m/s. Tuulihan ei ollut yksinään mitään, mutta ne aallot! Ne vyöryivät meitä kohti ja kohosivat molemmilla puolillamme peittäen horisontin näkyvistä. Jossakin vaiheessa Mikko asettui sitloodaan istumaan selkä saapuvia aaltoja kohti ja totesi: ”Mä katson mieluummin vaan noita poistuvia.”
Koiranomistajina meiltä kysytään usein myös, miten Hilma pärjää avomerellä. Hyvin, vastaamme – sillä pyrimme huomioimaan miehistömme kolmatta jäsentä aina jo reittisuunnittelussa. Se vaikuttaa tietenkin matka-aikojen pituuteen. Merimatkamme Hilman kanssa ovat maksimissaan 16-tuntisia, minkä ajan se lähinnä nukkuu. Maihin tultaessa sillä ei itse asiassa tunnu olevan edes kovaa kiirettä ja sen vatsa toimii pitkän tauon jälkeenkin normaalisti. Tarpeiden tekemisestä kannelle olemme saaneet kaikenlaisia vinkkejä, mutta silloin kun matka on pitkä, on kelikin yleensä sellainen ettei koiraa päästetä kannelle noin vain käyskentelemään. Olemme toistaiseksi tyytyväisiä näin. Tälläkin kerralla Hilma makoili sitkeästi omalla paikallaan – ruorin vieressä sitloodan lattialla, vaikka vene kulki niin vinossa että sitloodan alempana olevasta kulmasta hulahti silloin tällöin vettä sisään.
Pesunkestävä laivakoira.
Puoli kahdeksalta Mikko pisti reggaen soimaan. Olimme lähes ylittäneet ison meren kohtuullisen kovan tuulen aikana. Enää kaksikymmentä merimailia, muutama tunti. Sen aikana aurinko laski mereen ja utuiselle taivaalle nousi hentoinen kuunsirppi.
Yöllinen saapuminen Lickershamniin oli taianomainen. (Yllä oleva kuva on otettu myöhemmin, saapuessamme oli pilkkopimeää.) Aallonmurtajiin sortuvien aaltojen jylinä kaikui pimeydessä vasemmalta ja oikealta. Ajoin kohti kirkasta vihreää valoa niin suoraan kuin taisin, välttääkseni väylän vieressä olevia riuttoja. Sisäänajo satamaan on periaatteessa helppo, mutta maininkien keinuttaessa veneen perää homma vaati vähän keskittymistä. Satamassa oli hiljaista. Vanhojen kalastajamökkien ikkunoista tuikki myrskylyhdyn lepattava valo.
…
Aamulla heräämme vastapäätä hiekkarantaa. Pitkä betoninen aallonmurtaja tuo maisemaan välimerellisen tunnelman, laiturilla puhutaan Ranskan kieltä. Mikolla on olkihattu päässään. Veneessä soi tänäänkin reggae, Hilma läähättää ja kastelen sitä sumutinpullolla. Käymme vähän väliä uimassa satama-altaassa, jonka vesi on sameaa ja kylmää.
Lickershamn
57°49,5′ P, 18°31,0′ I
Ruusut:
1)
Lickershamnissa sijaitsee Gotlannin korkein raukki, majesteettinen Jungfrun. Venelehden vanhan tarinan mukaan raukki on saanut nimensä traagisesta tapahtumasta, jossa neitsyt (ruots. jungfru) Öllegard on rakastunut sotavanki Helgeen. Öllegardin isä ampuu kuitenkin sulhasen juuri kun hän on pelastamaisillaan Öllegard-neidon raukin huipulta. Rakastavaiset suistuvat toisiinsa takertuneina Itämeren aaltoihin.
2)
Lickershamnin punaiset auringonlaskut olivat aivan omaa luokkaansa, ja niiden seuraaminen sataman iltojen kohokohta ja vetonaula. Ihmiset alkoivat ryhmittymään aallonmurtajalle jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Joillakin oli mukanaan ulkogrilli, toisilla viiniä. Kaikkien katseet oli suunnattu kohti Jungfrun-raukin vieressä mereen laskevaa aurinkoa, ja tapahtumaa seurattiin alusta loppuun kuin elokuvanäytöstä.
3)
Aivan vierasvenesataman vierestä on helppo linja-autoyhteys Visbyhyn ja takaisin, useita kertoja päivässä. Huom! Linja-auto ei paluumatkalla käänny automaattisesti Lickershamnin satamaan, muista mainita päämäärästäsi kuljettajalle kun nouset autoon. Niin vältyt pitkältä kävelyltä 😉
4)
Me emme nähneet Lickershamnissa, tai missään muussakaan Ruotsin satamassa tänä kesänä sinilevää. Myös aikaisempina vuosina sitä on tullut Ruotsin puolella vastaan vain vähän. Vesi oli puhdasta ja kylmää.
5)
Lickershamnin vierasvenesatamassa on erinomainen kalakauppa, Fiskboden, joka myy tuoretta kalaa, savustettuja katkarapuja ja muita meren herkkuja.
On hyvä, että olemassa on Itämeripäivän kaltaisia tempauksia, jotka pistävät miettimään omia valintoja. Tämäkään annos ei nimittäin meren näkökulmasta ole täysin ongelmaton. WWF:n Kuluttajan kalaopas, joka neuvoo vastuullisten kalavalintojen tekemisessä, on listannut katkaravut harkintaa vaativiin lajeihin. Harkintaa vaativien kalakantojen kestävyys vaihtelee alueittain, ja osa kalakannoista saattaa olla heikkoja tai ylikalastettuja. Myös kalastus- ja kasvatusmenetelmät saattavat olla ympäristölle haitallisia. Seuraavalla kerralla muistan selvittää, ovatko katkaravut MSC-sertifioituja.
Lisää ajatuksia ympäristöystävällisestä ruokapöydästä ja Veerablen versio itämerimenusta löytyy täältä.
Risut:
1)
Lickershamnin sataman suihkut ja wc:t sijaitsevat rannan tuntumassa olevassa rakennuksessa. Yhteensä siellä on kaksi lukittavaa suihkukoppia, mutta molemmissa niistä kaksi suihkua. Mielestämme tämä oli erikoinen ratkaisu – kuinka moni käy suihkussa perheenjäsenen tai kaverin kanssa? Käytävälle suihkujen ulkopuolelle kerääntyikin vähän jonoa, kun neljästä suihkusta oli näin käytössä vain kaksi.
2)
Satama-altaan syvyydestä ei löydy helposti tietoa. Useimmissa oppaissa sen kerrotaan olevan 2-3 metriä syvä, mutta ystäviemme vene, s/y Celeste ei päässyt 2,8 m syväyksellään huoltolaituriin ilman pohjakosketusta. (He kiinnittyivät kuitenkin onnistuneesti aallonmurtajan viimeiseen poijuun.)
3)
Mukanamme olleen Hamnguiden 7 -opaskirjan (2018) mukaan Lickershamnin Fiskbodenista saisi vuokrata polkupyöriä. Tämä ei kuitenkaan enää pitänyt paikkaansa kesällä 2021, joten me kävelimme 4 kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan. Myöhemmin tajusimme, että kaupalle kannattaisi ennemmin mennä Lickershamnista lähtevällä Visbyn bussilla ja kävellä takaisin. Matkan varrella sisämaassa on myös hienoja raukkeja!
Ihanaa Itämeripäivää kaikille!