Pidimme viime viikonlopun yhteydessä saldovapaita ja pääsimme lähtemään matkaan perjantaina puolilta päivin. Suuntana oli tällä kertaa Porvoon saaristo, josta halusimme löytää uusia saarikohteita. Onnistuimmekin poimimaan muutamia todellisia helmiä.
Kitiskari 60°12.6′N, 25°21.7′E
Päämääränä olleeseen Pellinkiin ei ensimmäisenä iltana heikon tuulen vuoksi kuitenkaan päästy, vaan jäimme suosiolla nauttimaan helteisestä illasta ennestään tuttuun luonnonsatamaan Sipoonselän pohjoispuolella. Kitiskari on pieni kallioinen saari, jossa ei ole rakennuksia. Tiputimme ankkurin ja kiinnityimme saaren pohjoispuolen jyrkän kallion päällä kasvaviin puunrunkoihin. Kiinnityskoukkuja saarella ei ole. Aivan vieressä oleva Torrvedsholmen sopii ankkurointiin myös erinomaisesti. Meidän lisäksemme Kitiskarilla yöpyi torstaina kolme venettä ja joukko melojia telttoineen. Hilma-koira nautti uimisesta ja me ympäröivästä hiljaisuudesta.
Äggskär 60°12,35′ P, 25°45,50′ I
Seuraavana aamuna matka jatkui. Kaipasimme avovettä ja purjehdimme itään päin ulkoreittiä Onaksen eteläpuolelta. Meno oli lievästi sanottuna leppoisaa ja tuuli niin heikkoa, että Hilma-koirakin sai istua matkan aikana tähystyspaikallaan kannella. Ajattelimme ensin mennä Pellingin pohjoiskärjen satamaan, jossa kuuluu olevan mainio Benitas Café, mutta muutimmekin matkan varrella mieltä. Edellisen yön luonnonsataman rauha sai kaipaamaan lisää vastaavaa. Suuntasimme veneen kohti Pellingin länsipuolella sijaitsevaa pientä Äggskärin saariryhmää. Kolmen saaren muodostama suojaisa laguuni oli houkutellut paljon muitakin veneilijöitä, mutta saimme tuuleen ja ilta-aurinkoon nähden erinomaisen paikan laiturin päästä. Vaikuttavat kalliot ja etelässä kimmeltävä horisontti palkitsivat reissaajat. Veneen perästä tuli pulahdettua kuumuudessa veteen lukuisia kertoja itsekin.
Klovharu 60°09.9′N, 25°48.1′E
Sunnuntain ensimmäinen kohteemme oli Pellingin eteläpuolella sijaitseva pieni Klovharun saari. Emme aikoneet nousta maihin yksityisomistuksessa olevalle saarelle, vaan ainoastaan kiertää sen rauhallisesti ympäri. Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän saari on innoittanut kirjailijaa kirjoittamaan mm. kirjan Haru, eräs saari. Näin saaren nyt ensimmäisen kerran ja hämmästyin sen pienuutta. Se oli pieni ja karu, pelkkä luoto meren keskellä. Kyllä on vaatinut luonnetta asua täällä syysmyrskyn aikana, pohdimme Mikon kanssa. Klovharulta jatkoimme hyvän matkaa etelään, avomerelle. Siellä purjehtiminen on parasta mitä tiedän, vaikka leuto tuuli tekikin kiusaa ja mainingit keinuttelivat meitä saaden purjeet hakkaamaan.
Purjehdimme kuumuudessa hitaasti kohti Långörenin luonnonsuojelualuetta ja polskimme vuorotellen veneen perässä. Toivoimme näkevämme Långörenin luodoilla hylkeitä, mutta kovalla kiikaroinnillakaan niitä ei nyt näkynyt yhtään. Matka jatkui Onakseen, jonka kaakkoispuolelle ankkuroiduimme. Olimme pitkän päivän jälkeen aika väsyneitä ja itse olin aikeissa juuri pulahtaa veteen, kun Mikko ilmoitti, että kumiveneen pumppu on hävinnyt. Etsimme pumppua kuumeisesti keulapiikistä ja kaikista mahdollisista lokeroista. Ilman kumivenettä emme saisi Hilmaa rantaan asioilleen, argh. Pumppu loisti poissaolollaan ja jouduimme starttaamaan moottorin uudelleen. Onneksi lähistöllä oleva Kaivokarin ranta vaikutti Partiolaisten kirjan mukaan lupaavalta yöpaikalta sekin.
Kaivokari 60°11.97’N 25°29.58’E
Paria päivää myöhemmin pumppu löytyi. Sanoin silloin Mikolle, että se katosi kyllä juuri oikealla hetkellä. Ilman sen katoamista emme nimittäin olisi päätyneet Kaivokarille, joka oli tämän reissun upeista kohteista ehkä lopulta suosikkini. Lähestyimme Kaivokaria ilta-auringon yhä paistaessa ja rannassa näytti olevan ainoastaan yksi vene. Kaunis Amadeus-pursi oli kotimatkalla Haminaan käytyään Helsingissä puuveneiden tapahtumassa. Kaivokarin tummana päilyvä lahti ja korkeat kalliot muistuttivat Nuuksion lampimaisemaa, vaikka meren äärellä oltiinkin. Helteen jatkuessa tukahduttavana olin lopulta enemmän vedessä kuin kannella. Maanantaina teimme molemmat töitä veneestä käsin ja kotimatkalla Mikko piti salongissa palaveria kun minä taituroin meidän yli Sipoonselän. Palasimme tyytyväisinä kotisatamaan – loistava reissu ja liuta ihania uusia saaria! Näihin maisemiin palataan vielä loppukesällä.
Kotisatamasta irtaudutaan pidemmäksi aikaa vihdoin tänään – ja Helsinkiin palataan elokuun kahdeksantena. Suuntaamme ensin juhannuksen viettoon Suvisaaristoon ja sieltä matka jatkuu naisiston voimin kohti Saaristomerta. Ihanaa ja taianomaista juhannusta kaikille!