60°10′00″N, 25°26′10″E
Porvoon saaristossa sijaitsevan Pirttisaaren edustalla aukeaa laaja ulappa. Kaukaisuudessa siintää Söderskärin majakkasaari luotoineen. Näillä laakeilla kallioilla on varmasti moni muukin hyvästellyt kesää ennen minua. On kovin hiljaista.
Ei voi olla läsnä, jos ei ole joskus poissa. Ei voi puhua, jos ei ole joskus hiljaa.
Svartvikenin lahteen saapuminen on helppoa niin etelästä kuin pohjoisesta. Saaren ainoa vierasveneille avoin laituri on ennen ollut armeijan käytössä. Se sijaitsee lahden perällä jykevänä ja rujonkauniina. Poijut ovat kuitenkin suhteellisen lähellä laituria, joten suurempien pursien kannattaa jäädä ankkuriin lahdelle merkittyihin kohtiin. Huomaa, että kauempana lahdella oleva poiju on yksityinen.
Muita kummallisuuksia kauniiseen Pirttisaareen rantautumisessa ei olekaan, paitsi että sinne ei sesonkiaikaan tahdo oikein mahtua! S/y Veerable on joutunut joskus jatkamaan matkaa täpötayden laiturin vuoksi, minkä vuoksi käymme nyt saaressa varhain keväällä ja myöhään syksyllä. Tänä vuonna vietimme siellä viimeksi äitienpäivää joka jäi mieleen erikoislaatuisena. Koronan ja matkustuskiellon vuoksi se oli elämäni ensimmäinen äitienpäivä jota en viettänyt äitini luona! Poimin sen sijaan Pirttisaaressa valkovuokkoja, kuvasin ne ja lähetin kuvan äidille. Vehreä Pirttisaari onkin jotenkin idyllisempi ja satumaisempi kuin esimerkiksi armeijan myös aiemmin omistama Isosaari, jonka yleisilmettä kieltotaulut ja kasematit yhä edelleen hallitsevat. Isosaaren jylhästä kauneudesta voit lukea lisää täältä.
Lähestyessämme Pirttisaaren laituria tällä kertaa vastaamme ui yhteensä yksitoista joutsenta. Kymmenen valkeaa ja yksi vielä harmaa, ruma ankanpoikanen. Viikonlopun ”ohjelma” sisältää metsäkävelyjä, kokkailua ja kirjoja. Se ei perustu kelloon, vaan omaan rytmiimme. Aah!
Erään asian vuoksi kelloon tuli kuitenkin viikonlopun aikana vilkaistua. Tuon viikonlopun aikana sanottiin nimittäin virallisestikin hyvästit kesäajalle. Kellojen siirtämistä seuraavana aamuna kävin vasta alkaneen talviajan kunniaksi uimassa meressä ilman saunaa. Lahden vesi kiilsi mustana kun laskeuduin veneen perästä sen syliin. Eihän se niin pahaa ollut! Itse asiassa tuntui siltä kuin olisin käynyt kylmemmässäkin vedessä jo syyskuun puolella. Ehkä suojaisan lahden vesi pysyy lämpimämpänä kun ulapan aallot eivät pääse sitä sekoittamaan.
”Olette te vähän outoja kun te vielä siellä jaksatte”, äiti miettii puhelimessa. ”Nyt on kuitenkin jo niin tunnelmallista olla omassa kodissakin…” Lähetän äidille puhelun jälkeen pari kuvaa Pirttisaaresta. On täälläkin tunnelmaa! ”Perfect”, vastaa äiti vastaa emojilla 👌.
Niinpä. Täydellistä. Pirttisaaressa riittää sammaleisia metsäaukeita, pieniä luonnonhiekkarantoja ja huikeita kallioita. Grillipaikat ja ulko-wc:t ovat hienosti hoidetut. Perjantaina laiturissa yöpyy lisäksemme yksi moottorivene, lauantaina sekin on poissa. Illalla tarkenee vielä istua kannella fiilistelemässä syysiltaa.
Suurimman vaikutuksen minuun tekee kuitenkin paikan hiljaisuus.
Jotkut käyvät välillä retriitissä (<ransk. retrait, ’vetäytyminen’), mikä tarkoittaa vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Minulle moinen ei ole tullut koskaan mieleenkään, mutta Pirttisaaressa pohdin, että sitähän tämä vähän on, meidän elämä parhaillaan. Emmekä me ole ainoita. Esimerkiksi kampaajani kertoi vastikään, että hänen asiakaskunnastaan suuri osa on tänä vuonna ”muuttanut mökille”
Luulisi jotenkin, että kaiken eristäytymisen jälkeen sitä kaipaisi kiihkeästi ihmisten pariin, mutta meidän perheessä kuvio menee kyllä aivan päinvastoin. Mitä enemmän on aikaa pysähtymiseen, sitä paremmalta se tuntuu. Taidamme kuulua luonnon ääreen pakenevaan työnarkomaanien sukupolveen.
Purjehduksen mindfulness
Useampi kuin yksi ystävä on tänä vuonna maininnut purjehtimisen yhteydessä mindfulnessin. Termi tarkoittaa kykyä suunnata huomio tarkoituksellisesti tähän hetkeen. Oleellista mindfulnessissa on myös nykyhetken hyväksyminen sellaisena kuin se on, jotta osaisimme valita juuri sen tavan toimia, joka sopii näihin havaintoihin, resursseihin, ja käytettävissä olevaan aikaan.
Nykypäivänä mielen kuormittumista lisäävät kiireinen elämäntyyli ja se, jos samanaikaisesti on menossa lukuisia prosesseja, joilla kullakin on oma aikataulunsa. Kuulostaako tutulta? Mindfulnessin harjoittaminen auttaa selkeyttämään mieltä ja käsittelemään vaikeita ajatuksia sekä tunteita ja stressiä.
Purjehtiessa mindfulnessin opit tapahtuvat tavallaan automaattisesti, koska päästäkseen eteenpäin on pakko keskittyä vain tähän hetkeen, tuuleen ja tapahtumiin veneessä. Keskittymistä lisää se, että veneen tilat, toimintatavat ja mahdollisuudet ovat rajatut. Siellä ei tarvitse arpoa moninaisista vaihtoehdoista kuten kaupungissa, mikä tuntuu helpottavalta.
Pitkillä legeillä on aikaa kuunnella kehoa, tunteita ja mieltä, ja hyväksyä ne sellaisina kuin ne ovat sillä hetkellä. Yksi suurimpia purjehtimiseen liittyvistä houkutuksista onkin juuri vapauden tunne. Ulkopuoliset odotukset ja vaatimukset tuntuvat veneessä kaukaisilta, ne ovat jääneet rannalle. Myös maissa vallitsevat roolit ja tittelit menettävät merkityksensä. Jokaisella on veneessä oma tehtävänsä, eikä sillä ole mitään merkitystä oletko kaupungissa hammaslääkäri vai viulisti.
Purjehtimisen aikana mieli alkaa havainnoimaan ympäristöä eri tavalla ja pienistä asioista tulee suuria. Esimerkiksi erään 15 tunnin mittaisen purjehduksemme suurin tapahtuma oli se, kun avomerta meidän laillamme ylittävä lintu yritti levähtää mastossamme siinä onnistumatta. Muut purjehduksen tapahtumat liittyivät tuuleen, aaltoihin, taivaan väreihin, nälän, kylläisyyden, kylmän tai lämpimän kokemuksiin. Perusjuttujen äärellä mieli lepää ja puhdistuu ylimääräisestä ”sälästä”.
Purjehtimisessa myös onnistumisen tunne on voimakas ja välitön. Sillä mitä teen on jotain aktuaalista hyötyä, taitoni kehittyvät, me pääsemme eteenpäin, liikumme kohti päämäärää, olemme turvassa, pärjäämme itse.
Mindfulnessia harjoitellaan, jotta sen taidot voitaisiin tuoda osaksi jokapäiväistä elämää. Kun tulemme tietoisiksi toimintatavoista jotka eivät ole meille hyödyllisiä, voimme alkaa muuttaa niitä ja lisätä omaa hyvinvointiamme. Mindfulnessiin liittyviä tieteellisiä tutkimuksia on tehty tuhansia ja sitä hyödynnetään laajasti lääketieteessä ja psykologiassa. Mindfulnessia suositellaan esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja kroonisten kipujen hoitoon. Lue täältä miten 8 viikon säännöllinen mindfulness-harjoittelu muuttaa ja parantaa tutkitusti aivojen rakennetta. Olisipa kiinnostavaa tutkia, miten 8 viikon purjehdus vaikuttaa aivoihin.
Kukin tavallaan
Samaan aikaan kun itse pyörin mindfulnessin pauloissa sytytellen kynttilöitä, vietti Mikko viikonloppua viikinki-yksinpurjehtija Erik Anderaan YouTube Channelin parissa. Kanavan slogan kuuluu: No Bullshit Just Sailing. Aanderaan videot tuovat kieltämättä vähän vaihtelua välillä imeliksi käyviin purjehdusvideoihin, joissa hymyilevät pariskunnat hymyssä suin nikkaroivat ja purjehtivat ikuisessa myötätuulessa kohti auringonlaskua.
Tässä blogissa tulee kuitenkin riittämään myös bullshittiä! Sillä yksin tai kaksin, veren maku suussa tai searching for Zen – kukin tavallaan.