Minä en ole koskaan ollut mikään metsässä samoileva tyyppi ja olenkin tainnut marjastaa ja sienestää viimeksi lapsena. Muutama viikko sitten kävin kuitenkin puolivahingossa puolukkametsässä. Olimme viettämässä viikonloppua Sipoon saaristossa, kun huomasin ne. Nimittäin puolukat. Saari oli aivan tulvillaan ilmaista superfoodia! Varvut notkuivat punaisista marjoista, jotka olivat kerrankin juuri täydellisiä – eivät raakoja ja kalvakoita, eivätkä ylikypsiä ja liian väkeviä. Hain samantien veneestä muutamia purkkeja ja kippoja ja ilmoitin tyytyväisenä aikeistani: Minä menen nyt puolukkaan!
Metsässä tunnelma oli jotenkin satumainen. Aloin innoissani poimimaan marjoja ja hiljaisuus laskeutui ympärilleni. Yhtäkkiä tylsänä pitämäni puolukanpoiminta olikin kummallisen meditatiivista ja rentouttavaa. Huomasin pohtivani mennyttä vuotta, elämää, itseäni. Purkin pohja alkoi täyttymään heleänpunaisista marjoista.
Mielen vallannut kiireettömyyden tunne tuntui yksinkertaisen ja täydellisen hyvältä. Mietin kuinka hienoa on välillä pysähtyä tekemään vain jotakin mieleen pälkähtävää juttua ja antaa sille aikaa. Nykypäivä on aikamoisen hengästyttävä oravanpyörä ja keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan, ilman että ajatukset sinkoilevat samanaikaisesti sadassa muussa jutussa, on itselleni suurta luksusta. Pahimpina työstressin tai muun uupumuksen hetkinä ihminen ei kykene moiseen. Minulle tämä omituinen vuosi ja sen myötä osaksi arkea tullut etätyö on kuitenkin auttanut irtautumaan hektisimmästä suorittamisesta. Tätäkö se paljon puhuttu hidastaminen nyt on, mietin.
Viivyin metsässä (muutaman neliömetrin alueella koska marjoja riitti!) varmaan tunnin ajan ja palasin sitten ylpeänä veneelle marjasaaliini kanssa. Kaikki tuoreet lisukkeet, joita voi miksata veneestä löytyvien täysjyvätuotteiden ja säilykkeiden kanssa, ovat aina tervetulleita. Suurempaa määrää olisi ollut kuitenkin turha kerätä, sillä veneessämme ei ole pakastinta ja ”jääkaappi” -kylmäboksikin on suhteellisen pieni. Seuraavalla viikolla Veerablella kehitettiin helppoja ja nopeita, pienessäkin tilassa onnistuvia puolukkareseptejä päivän eri hetkiin.
Seuraava nopea puuroherkku on itse asiassa yksi ruokavalioni pääjuttuja, joka nyt uudistui puolukoilla. Annos sopii niin aamiaiseksi, väli- ja iltapalaksi, ja usein syönkin sitä monta kertaa päivässä! Veneen kompaktin kokoisessa keittiössä eli pentterissä arvostetaan sellaisia ruokalajeja, joiden valmistamisesta ei koidu valtavaa tiskiä. Puuroherkun valmistamiseen tarvitaan ainoastaan kuumaa vettä, jonka keittelemme termoskannuun valmiiksi jos tarkoitus on nauttia puuroa matkan aikana. Jogurtilla, myslillä ja marjoilla jatkettu puuro on supertäyttävä annos, todellinen perämiehen (tai -naisen) aamiainen.
Puolukkainen puuroherkku
Pussi Elovena annospikapuuroa
Valio Eila laktoositonta vaniljajogurttia
Myllärin Paratiisi mysliä
Puolukoita
Valmista kupin tai kulhon pohjalle ensin puuro. Sekoita pussi Elovena omena-kaneli tai omena-mustikka-vadelma annospikapuuroa 1,5 desilitraan kuumaa vettä. Odota hetki että vesi on imeytynyt puurohiutaleisiin.
Kaada puuron päälle loraus Valio Eila laktoositonta vaniljajogurttia. Ostamalla Valion maitotuotteita tuet maidontuotantoa suomalaisilla tiloilla, jotka huolehtivat eläinten hyvinvoinnista.
Ripottele jugurtin päälle kourallinen Myllärin Paratiisi mysliä, joka on eksoottinen sekoitus hedelmiä, kookoshiutaleita, kokonaisia pähkinöitä ja manteleita sekä kokojyvähiutaleita. Sisältää terveellistä täysjyvää ja runsaasti kuitua. Lue täältä miksi Myllärin on hyvä myslivalinta.
Koristele värikkäillä ja terveellisillä puolukoilla!
Veneessä astioiden määrä on rajallinen, joten suuri punavalkoinen Vaasan emalikuppi sai toimia niin keräyspurkkina kuin puuroastiana. Olen löytänyt monikäyttöiset vintagekupit tori.fi:stä ja minulla on niihin jatkuva haku päällä, niin hyvin ne sopivat veneemme tunnelmaan.
Seuraavaan ruokalajiin minä valmistin puolukkasurvoksen, muun teki Mikko. Hän oli löytänyt syyskuun Tallinnan reissullamme villisika-säilykkeitä (!) joita odotti pääsevänsä testaamaan. Minä syön kuitenkin punaista lihaa vain muutamia kertoja vuodessa. En ole mitenkään ehdoton, mutta en erikoisemmin nauti lihan mausta enkä kaipaa sitä ruokavaliooni. Kun sitten keksimme että puolukat sopisivat varmasti riistaruokaan, päätin pitää syksyn ”lihapäivän”, ja mies pääsi tyytyväisenä kokkailemaan. Lopputuloksesta tulikin vastakerättyjen puolukoiden kanssa tosi herkullinen!
Villisikaa puolukkasurvoksen kera
2 sipulia
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita kantarelleja (tämän voi myös jättää pois)
purkki villisikasäilykelihaa
2 dl Oatly kaurakermaa
purkki ruohosipuli- tai kantarellituorejuustoa
mustapippuria
tuoretta persiljaa
survottua puolukkaa
Mummon muusia
1-2 tl tryffeliöljyä
Salaattia ja vihanneksia maun mukaan
Survottua puolukkaa
Kuumenna pannu. Pilko 2 sipulia ja kuullota pannussa oliiviöljytilkassa. Meillä joukkoon lisättiin myös kourallinen kantarelleja.
Lisää purkki villisian säilykelihaa murennettuna ja sekoittele sipulin kanssa. Meillä oli testauksessa Linnamäe Lihatööstudin säilyke. Kasvisversion voisi tehdä korvaamalla lihasäilyke suuremmalla määrällä paistettuja sieniä.
Lisää 2 dl Oatly kauraruokakermaa, sekä purkki ruohosipuli- tai kantarellituorejuustoa ja sekoita tasaiseksi.
Rouhi kastikkeen päälle mustapippuria ja anna hautua hetken. Sirottele lopuksi päälle vielä vähän tuoretta persiljaa.
Nautitaan perunamuusin ja salaatin kanssa. Veerablella kaapista löytyy aina Mummon muusia, johon sekoitettiin nyt vettä ja loput Oatly ruokakermasta. Lisäksi muusia maustettiin kevyesti tryffeliöljyllä (1-2 tl) ja ripauksella mustapippuria.
Tarjoa lisukkeena survottua puolukkaa.
Veneen pentterissä kokkaillaan aina käytössä olevien ainesten, veneen kallistuskulman ja kokin väsymystason mukaisesti. Kokkailussa pitää huomioida pieni kylmätila ja usein mahdollinen sähköttömyys (ei resepteille joihin tarvitaan sauva- tai tehosekoittimia, mikroa, yms.). Siksi ruoka tulee usein säilykepurkista ja lisukkeena käytetään monesti valmismuusia, -pastaa tai riisiä. Vastapainoksi matkassa on aina runsaasti erilaisia vihersalaatteja ja maustelaatikossa versoo yleensä ainakin basilikaa, ruohosipulia, korianteria ja oreganoa.
Yksityiskohdat tekevät tunnelman. Kauniit vintage-aterimet, pellavalautasliinat ja oikeat lasit tuovat juhlan tunnun arkiseenkin ateriaan. Harvoihin veneestä löytyviin muoviastioihin kuuluvat retrot Pitopöytä -lautaset, joiden värinä on tilanteen mukaan beige tai punainen. Lautasten suunnittelija Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikka- ja lasimuotoilijoita ja hän oli myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä onkin kutsuttu ”suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi”. Olen hankkinut Sarvis Oy:n vuonna 1978 markkinoille tuomat matalat ja syvät lautaset, sekä voileipälautaset tori.fi:stä. Alunperin lautassarja oli nimeltään Easy Day. Kaj Franck karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen. Lautasten malli sopii myös paremmin veneen kapeaan astiakaappiin kuin normaalit pyöreät lautaset. Pitopöytä -lautasten hankinta pohjautui myös niiden nostalgia-arvoon itselleni, sillä puolukanpunaiset Sarvis-lautaset olivat lapsuudessani käytössä mummin ja ukin veneessä. Tässä kuvassa tuo tyylikäs uutuus, Sarvis-lautanen kurkistaa pienen tiskaajan, eli minun tiskipaljustani!
Veerable Lingon Cream
Aikuisten herkullisen ja superhelpon jälkkärijuoman pohjana on Kyrö Dairy Cream liqueur. Makea kermalikööri säväytetään kirpeillä puolukoilla ja koristeeksi asetetaan pieni rosmariinitöyhtö veneen maustelaatikosta. Tämän juoman voisin tarjota miehistölle ankkurimaljana punavalkoisen veneemme kannella purjehduksen jälkeen. Nami nami!
Keittokirja veneeseen
Veerablen pentterissä kokataan yleensä näppituntumalla tai netistä löytyvillä resepteillä. Systemaattiselle kokkaajalle joka etsii kattavaa keittokirjaa veneeseen, suosittelisin kahden veneilijäpariskunnan, Anne & Steffi Sjöholmin sekä Pirjo & Jussi Haikalan yhdessä laatimaa teosta Merikokin messissä (Tammi 2009). Kirja on myös hyvä lahjavinkki veneileville ystäville! Vaikka kirjan kokonaisilme ja taitto ovat jo ehtineet vähän vanhentumaan, on kyseessä oivaltava, monipuolinen ja hyväntuulinen kirja ruoanlaitosta veneessä. Erityisen hyvä idea on ohjeiden yhteydessä oleva pieni majakka (punainen – keltainen – vihreä), josta kokki näkee oitis, miten hyvin säilyviä aineksia kyseinen ruokalaji vaatii.
S/y Veerablen reseptit perustuvat:
1) Vastuullisiin valintoihin, 2) siihen mitä varastossa sattuu olemaan, 3) siihen mitä matkareitin varrella olevista kaupoista löytyy. Tämä postaus ei sisällä tuoteyhteistyötä. (I wish!)