VEERABLE
Sisustussignaaleja

Sisustussignaaleja

Ensi yönä siirrytään talviaikaan. Olemme pikkuhiljaa henkisesti valmistautumassa siihen, että vene pian peitellään viideksi kuukaudeksi pressujen alle. Onneksi talvikaudeksi on monta erilaista veneprojektia tiedossa! Mikko edistelee mittojen mukaan tehtävän targakaaren tilausta ja aikoo itse remontoida muun muassa vetolaitteen ja pedestaalin. Itselläni taas on ensi kesäksi (aivan liian) monta sisustushaavetta hautumassa. Kaikenlaisia ennen ja jälkeen -kuvia on toivottavasti siis silloin tiedossa… Nyt kuitenkin vielä näissä maisemissa, väreissä ja tunnelmissa.

Vietämme tällä kertaa viikonloppua Sipoon Pirttisaaressa, jonne purjehdimme töiden vuoksi vasta lauantaiaamuna. Meitä saatteli myötätuuli ja ”aurinko joka ei lämmitä”, mutta kasvot se kyllä sai hehkumaan. Ehdimme myös tekemään valoisan aikana pitkän kävelyn metsässä ja kallioilla. Nyt on veneessä on lämmintä ja kotoisaa, ja aika kuluu lokoisasti venekirjaston helmien parissa. Vanhoistakin kirjoista löytyy nimittäin aina jotain uutta ja ajankohtaista, kuten tämä, veneen vanhoista karanteenisignaaleista kertova pätkä (!). Toivottavasti ei koskaan tarvitse itse vetää keltaista lippua siinä tarkoituksessa mastoon!

Nykyään keltainen Q-lippu kertoo veneen pyytävän tullausta ja maahantulotarkastusta. Matkapurjehduksessa kansainvälisiä viestilippuja käytetään kuitenkin lähinnä juhlaliputukseen.

Lippujen värimaailmat vievät ajatukset myös meidän makuuhuoneen, eli veneen takakajuutan tulevaisuuden pohtimiseen. Kaksi ensimmäistä vuotta olemme viettäneet s/y Veerablella aika sini-puna-valkoisissa seiloritunnelmissa huolimatta siitä, että punainen ei todellakaan ole ”minun värini”. Alkuun punavalkoiseen veneeseen tuli nimittäin innoissaan hankkineeksi kaikenlaista veneen kylkien värejä toistavaa raikasta raitaa ja yksityiskohtaa, kuten Alvar Aallon Siena-kankaalla verhotut tyynyt ja aiemmassa postauksessa esitellyt Vaasan emalimukit. Ja vierasvaranahan meillä on tietenkin aina Marianne-karkkeja!

Pikkuhiljaa punainen on kuitenkin alkanut kyllästyttämään minua ja mieleni kaipaa kaupunkikodin murrettua, hienostuneempaa värimaailmaa myös veneen sisätiloihin. Ensi kesäksi olenkin ajatellut sisustaa veneestä yhä enemmän meidän kotia, enkä tyypillistä merihenkistä lomapurtta. Tänä vuonna perinteinen seilorityyli onkin jo saanut väistyä makuutilan puolelle. Tässä pieni kurkistus Marianne-karkkimaiseen makkariimme. Kajuutasta pilkottavan tyynyn kangas on tehty Artekin vintage-kangaspalasta, jonka nimi taitaa olla ”saunan ovi”. Kankaan suunnittelija kiinnostaisi, mutta toistaiseksi en ole löytänyt kankaasta lisätietoja.

Viime kesän paras sisustustekoni oli veneen verhojen vaihtaminen. Salongin tummansiniset verhot vaihtuivat valkoisiin ja wc:n sinivalkoraitainen, sinänsä ihan kaunis väliverho vaihtui täysvalkoiseen. Samalla myös makuuhuoneen oviaukkoon lisättiin valkoinen oviverho. Verhot on kaikki ommeltu samasta, isovanhempieni jäämistöstä peräisin olevasta tukevasta pellavakankaasta.

Takakajuutassa ovat vielä jäljellä tummansiniset ikkunaverhot. Takaosan ikkunat sijaitsevat nimittäin suoraan meidän punkkiemme yläpuolella ja tila on voitava pimentää kunnolla nukkumista varten. Olen kuitenkin ajatellut muuttaa makuutilankin verhot sinisistä grafiitinharmaisiin.

Makuukajuutassa on varsin tiivis tunnelma, jonka kanssa on vain opeteltava elämään. Täällä ei nimittäin ole väliseiniä kaadettavissa ja jokainen millimetri on jo käytössä. Tila sisältää kaksi täysmittaista sänkyä eli punkkaa, joiden jalkopäässä on seinään upotetut lokerot, sekä sänkyjen väliin jäävän puisen ”yöpöydän”. Se on irrotettava ja sen kautta pääsee käsiksi moottorin takaosaan. Punkkien päädyissä on seinään kiinnitetty messinginväriset, simppelit lukuvalot. Takakajuutan seinillä olevissa koukuissa säilytetään meidän omia pelastusliivejämme.

Takakajuutan suurin ongelma ei kuitenkaan ole tilan puute, vaan kondenssivedestä johtuva kosteus. Ensi talven remonttitöihin kuuluukin makuutilan ilmastoinnin kehittäminen, eli ulkoilmaan johtavan ilmanvaihtoventtiilin lisääminen vuoteiden jalkopäähän.

Muita takakajuutan haaveita ovat uudet patjastot ja pehmoinen, muotoon leikattu matto, jonka haluaisin punkkien väliin jäävään pieneen lattiatilaan. Siihen olisi ihana astua aamulla paljain varpain.

Päiväpeitteet olisivat veneen ahtaissa tiloissa ainoastaan tiellä, minkä vuoksi haluan panostaa salonkiin suoraan näkyviin lakanoihin. Parhaillaan sänkyihin on pedattu lahjaksi saadut seilorihenkiset lakanat. Olen vannoutunut pellavalakanoiden ystävä, mutta veneessä ohuet, lähes rypistymättömät tekokuitulakanat ovat tuntuneet kummallisen toimivilta. Ne olivat kesällä viileät ja syksyn kosteudessa nopeasti kuivuvat. Erinomainen sivusto luonnonkuitujen ja tekokuitujen ominaisuuksista löytyy täältä.

Polyesterikankaista irtoaa kuitenkin valtavat määrät mikrokuitua, joka päätyy lopulta meriin. Synteettisten kuitujen sisältämät mikromuovit ovat alle viiden millimetrin kokoisia muovihiutaleita, joita irtoaa vesistöihin synteettisiä kuituja sisältävän tekstiilin pesun yhteydessä. Pahimpia ovat nimenomaan purjehtimisessa helpot ja toimivat, tekniset urheiluvaatteet ja fleece-kangas (!). Jos käyttää synteettisistä kuiduista valmistettuja tekstiilejä, kannattaa ne pestä asianmukaisesti ja välttää liian tiuhaa pesuväliä. Aihetta on kuitenkin tutkittu vielä verrattain vähän. Olisipa kiva tietää, onko olemassa vesistöä ajatellen kehitettyjä veneilyasusteita ja -tekstiilejä?! 

Biohajoavien luonnonkuitujen suosiminen hillitsee ongelmaa hieman.  Aionkin veneen tyhjentämisen yhteydessä käydä läpi kaikki mukana olevat tekstiilit ja vaatteet ajatuksella ja miettiä, ovatko tekokuituiset jatkossa korvattavissa luonnonkuituisilla. Ensi kesäksi haaveilen jo pellavaisista venelakanoista, joita voisi olla puhtaanvalkoisina ja muutamissa eri sävyissä.

Mutta liputetaan nyt hetki vielä seilorikuoseille, lipuille ja viireille!

Seilorihenkiset raidat ovat mielestäni upeimmillaan tässä tšekkiläisen arkkitehdin Bedrich Feuersteinin maalauksessa ”Biarritz” 1921. Kuva on peräisin täältä. Jos sisustaisin veneen kokonaan merelliseen nautical-tyyliin, ottaisin varmasti ideoita tästä kuvasta. Puhtaanvalkoisen sijasta raitojen pohjana toimii tumma luonnonvalkoinen. Keltainen ei ole sekään kirkkaankeltainen, vaan tummempi, paahteinen keltaisen sävy. Lisäksi mukana on kylmää smaragdinvihreää.

Veneen traditionaalisiin sisustusväreihin kuuluu tummansininen, jonka lisäksi nykyään suositaan paljon beigeä, harmaata ja valkoista. Entäpä jos veneestä haluaa astetta persoonallisemman?

Onko seilorityyli silloin ainoa vaihtoehto, vai minkälaisin värein sinä lähtisit venettä sisustamaan?