Me suuntasimme tänä vuonna juhannuksen viettoon jo aatonattona, joka oli torstai. Päämääränä oli Suvisaaristo, josta voisin kätevästi jatkaa juhannuksen jälkeen matkaa länteen päin. Kipakka vastatuuli vähän yllätti, ja pakotti jättämään ensimmäisen vaihtoehtomme, eli Rövarenin luonnonsataman, liian avoimen sijainnin vuoksi pois laskuista. Päätimme kurkistaa kulman taakse Stora Herrön rantaan vaikka olimme epäileväisiä, sillä normaalina kesäviikonloppuna laituri on yleensä aivan täynnä. Saimme kuitenkin loistavan paikan keskeltä laituria ja vielä oli tilaakin. Ystävät saapuisivat seuraavana päivänä.
Minulla oli matkassa mukana kaikkien aikojen paras purjehduslippis, uuden Matchstick Union -merkin tummansininen vakosamettinen cap. Matchstickin kuningasidea ovat tarralla irrotettavat patchit, eli voit hankkia lippikseen useita erilaisia merkkejä ja talven tullen kiinnittää ne saman malliston pipoon.
Ihailin vieressämme olevaa pientä kaunista Fram-purjevenettä, jonka mahonkinen kansi kiilsi kuin peili. Ajattelin ensin sen olevan merkiltään Vikla, mutta Instagramin tietäjä epäili kyseessä olevan Wayfarer.
Juhannusaattoaamun rauhaa.
Aamupäivällä saapui viereemme Tuomon ja Annin vene Cora, 38-jalkainen Jeanneau. Kävimme Coran miehistön kanssa kävelemässä saaren kalliorannoilla. Kahlasimme, kiikaroimme ja uitimme koiraa.
Voisiko sopivampaa peittoa löytyä juhannuksen päiväunille? Annin uusi aarre on Elina Heleniuksen Lapuan Kankureille suunnittelema Niitty. 100% pellavaa oleva peite toimii myös pöytäliinana ja piknik-alustana. Coran juhannuskimpussa oli jasmiineja ja ruohosipulin kukkia.
Cora sai kylkeensä tutun veneen, kun Katjan ja Minnan Vita Frun lipui laituriin. Molempien veneiden kotisatama on Merenkävijöiden satama Särkällä. Vita Frun kyydissä saapuivat myös purjehtijaystävämme Pive ja Markku.
Laiturilla nautittujen alkumaljojen ja veneiden juhlaliputuksen jälkeen alkoi yhteisen illallisen valmistelu. Musiikki soi ja vähän väliä käytiin uimassa, kuka milläkin kalliolla. Yötön yö saapui pehmeästi. Vita Frun kannella tarjottiin rommia ja pääsimme yöuinnille lämpöiseen veteen. Lauloimme kalliolla sydämemme pohjasta, kunnes sattui juhannuksen dramaattisin käänne – Hilma ei ollutkaan mukana joukossa, se oli lähtenyt omille teilleen! Etsintäpartiot kiertelivät hämärässä metsässä pitkään koiran nimeä huutaen, kunnes se vihdoin löytyi saaren toiselta puolelta olevalta grillipaikalta. Niinpä niin. Siellä se oli viettänyt jo tunnin uusien ystäviensä seurassa. Kuten Katja seuraavana päivänä sanoi: Ajatelkaa sitä niin, että tänä juhannuksena Hilmakin otti ilon irti elämästä!
Juhannusta seurannut viikonloppu on vietetty laiskoissa tunnelmissa ja hitaiden aamujen merkeissä, pulahdellen kuumilta kallioilta vähän väliä mereen. Stora Herröstä siirryimme tänään Höggkopplanille niin että pääsemme illalla vielä saunomaan. Vene odottaa nyt uutta miehistöä ja seikkailuja. Huomenna jatkuu matka länteen.
