Ensi viikolla esimerkiksi Helsingissä, Tampereella, Rovaniemellä ja Turussa on syysloma. Siksi ajattelin nostaa jälleen esiin yhden lähimatkailun helmen, eli Porvoon, jonne pääkaupunkiseudulta pääsee helposti niin veneellä kuin autolla. Viehättävään Porvooseen kannattaa saapua myös kauempaa!
Ajomatka autolla Helsingistä Porvooseen on 52 kilometriä ja matkaan kuluu arviolta aikaa 41 minuuttia. Purjehdukseen näinkin ”lähelle” kuluu kuitenkin aivan eri tavalla aikaa. Meidän paatilla matkaan menee keskimääräisesti 5-6 tuntia. Yksi purjehtimisen suurimpia nautintoja on juuri mantereen hektisestä rytmistä irtautuminen ja ajan antaminen sille mitä on tekemässä. Ylistys hitaudelle.
Me suuntasimme viikonloppureissulle Porvooseen syyskuun viimeisenä lauantaina. Alkumatkan vastatuuleen ponnistelun jälkeen olimme juuri päässeet etenemään mukavassa sivutuulessa, kun kohtasimme yllättäen Marjaniemen purjehtijoiden Turkisregatan. Ilmeisesti regatta on saanut nimensä syyspurjehdukselle tyypillisistä koleista keleistä, mutta eipä tänä vuonna! Veneet lipuivat lämpimässä auringonpaisteessa molemmilta puolilta ohitsemme kuin perhosparvi, värikkäät spinnut lepattaen, toinen toistaan komeammin kallellaan. Jätin kerrankin ohjauspaikkani toisiin käsiin ja menin keulaan ihailemaan juhlavaa näkyä.
Porvoon vierasvenesatamaan S/y Veerable lipui paria tuntia myöhemmin. Tämä oli nyt toinen kerta kun purjehdimme Porvoo Jazzeille, eli sitähän voi jo kutsua lähes perinteeksi! Porvoon vierasvenesatama on pikkuinen, mutta olemme aina mahtuneet sinne hyvin. Venepaikan tilasimme kuitenkin varmuudeksi etukäteen satamapaikka.comista. Aivan ensimmäiseksi kävimme noutamassa sähkökaapin avaimen sekä pesutilojen koodin Café Jokirannasta. Meidät otettiin iloisesti vastaan ja pääsimme rentoutumaan ja valmistautumaan illan jazz-keikkaa varten.
Vierasvenesatamassa oli jonkin verran veneitä ja laituri sijaitsee aivan rantatien varrella, mutta satamassa oli jälleen todella leppoisaa ja rauhallista. Viikonlopun reissulla mukana olevat ystävämme olivat lupautuneet hoitamaan päivän kokkausvuoron, joten itsellä oli todellakin rento meininki. Porvoon sataman ainoa miinus on mielestäni kontteihin rakennettujen pesutilojen kalseus ja väliaikaisuuden tunne. Erityisesti kaipasin tuona lauantaisena alkuiltana suihkutilojen pukeutumistiloihin peiliä, ainoat peilit kun sijaitsevat wc-kopeissa joita ei viitsisi varata pitkäksi ajaksi.
Iltakymmeneksi suuntasimme rosoisen tunnelmalliseen pop-up klubi 123 Kellariin, Dalindéon keikalle. Oli muuten ensimmäinen sisätilan keikkakokemukseni sitten viime kevään! Ruusuja vielä bändille ja jazzien järjestäjille. Porvoo Jazz Festival järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa ja kaikki toimi todella kivasti, poikkeuksellisen ajan haasteet ja vaatimukset hienosti huomioiden. Konsertteihin myytävien lippujen määrät oli rajattu, ovella oli heti tarjolla maskeja ja yleisön istuimien asetteluun oli kiinnitetty huomiota. Festivaali oli muutenkin lupauksensa veroinen – The cosiest jazz festival in Finland!
Hurmaava m/s J.L. Runeberg oli jo siirtynyt ansaitulle talvipaussille. Laiva liikennöi Helsingistä Porvooseen toukokuun äitienpäiväristeilystä syyskuun alkupuolelle.
Aamukävelyllä
Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja livahdin laiturille juuri hetkeä ennen kuin aurinko nousi kello 7:17. Muut jäivät nukkumaan, kun lähdin itsekseni nauttimaan kuulaasta varhaisaamun hetkestä Porvoon vanhassa kaupungissa. Koiranulkoiluttajat vaihtoivat kuulumisia sillan kulmalla ja paikalliset tervehtivät minua ystävällisesti aamukävelyllään. Joen partaalla ohitin kaksi onkivaa miestä. Juuri silloin kala söi, ja joesta nousi 1,3 kiloinen kuha! Miehet esittelivät sitä minulle silminnähden ylpeinä.
Aurinko herätteli kaupungin lempeästi, kuja kerrallaan. Kiertelin ympäriinsä hitaasti, oli ihana maleksia tyhjiä mukulakivikatuja vailla päämäärää. Kiipesin vanhan kaupungin laelle ja laskeuduin jälleen alas. Silloin ne tulivat minua vastaan, nimittäin aivan täydelliset kengät! Doris & Duke -vintageliikkeen ikkunassa oli juuri minun kokoani oleva siro, vaalea nahkakenkäpari. Hankin nykyään lähes kaikki vaatteeni ja asusteeni käytettyinä, mutta tyylikkäitä ja laadukkaita numero 40:n kenkiä on harvemmin saatavilla. Päätin jäädä viivyttelemään vielä kaupungille ja palata kokeilemaan kenkiä heti kun putiikki avautuisi. Kunpa ne mahtuisivat jalkaani!
Raatihuoneen kello löi heleästi yhdeksän kertaa. Café Fannyn ovet avattiin ja astuin sisälle päivän ensimmäisenä asiakkaana. Vitriini oli täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä tuotteita, suolaista ja makeaa. Itä-Uudellamaalla on vahva konditoria- ja kahvilaperinne vaalittavanaan. Porvoon konditorioissa tarjottiin jo 1800-luvulla aleksanterinleivoksia. Muita herkkuja olivat mazariinit, napoleoninleivokset, tuulihatut ja erilaiset runebergintortut. Hiekkakakut ja kinuskitortut ovat myös Itä-Uudenmaan perinteisiä leivonnaisia. Kinuski tuli Itä-Uudellemaalle venäläisten keittäjien mukana sekä Pietarissa opissa olleiden suomalaisten kondiittorioppilaiden välityksellä. Porvoonkakkuja- ja leivoksia on leivottu jo viime vuosisadan vaihteesta lähtien. Eräs mainittava paikallinen leivonnainen on Porvoon tippa tai -tipu. Uusin kehitelty leivos on Porvoonleivos, jonka muoto viittaa Porvoonjoen ranta-aittoihin. (Lähde: ruokatieto.fi)
Ahmittuani jo etukäteen artikkeleita porvoolaisista leivonnaisista, tein todella villin poikkeuksen puuropainotteisesta aamiaisrutiinistani ja aloitin sunnuntain Porvoossa aprikoositeellä ja tietenkin Runebergin tortulla! (maistui muuten erinomaiselta myös syyskuussa!) Kakkutiskin äärellä minuun iski kuitenkin ahneus ja päädyin tilaamaan kakkuja kirjaimellisesti Porvoon mitalla, eli otin myös jättimäisen palan porkkanakakkua. Huh huh. Jaksoin lopulta syödä alle puolet Marie Antoinette -aamiaisestani. Miten sitä välillä onkin aikuinen ihminen niin tyhmä. Kakkujeni myötä päädyin kuitenkin istumaan Café Fannyssa mukavasti lähes tunnin, kun odottelin täydellisten kenkien vintageliikettä avautuvaksi. Pieni kahvila täyttyi asiakkaista nopeasti, mutta valitsemani huoneen neljä pöytää olivat sopivan etäällä toisistaan. Sain istuskella Fannyn ikkunapöydässä täysin rauhassa.
Kahvilareissun jälkeen aurinko oli jo korkealla. Porvoon museossa näkyi olevan merenkulkuun liittyvä näyttely esillä. Ravintola Gabriel 1763 vaikutti myös todella kiinnostavalta ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmasti käyneet siellä syömässä. Aloin heti suunnittelemaan uutta, joulunalusreissua Porvooseen!
Jokikadun antiikkiliikkeet huhuilivat kutsuvasti ja pistäydyin useammalla kirpputoreja sisältävällä pihamaalla. Tuulan Aitta on erikoistunut suomalaiseen design-lasiin 60-, 70- ja 80-luvuilta. Valitettavasti (ja onneksi!) en voi ajatellakaan hankkivani veneeseen lasi- tai keramiikkaesineitä, joten tyydyin ottamaan suosikkimaljakoistani kuvia. Ihastuin myös vanhoihin junan lamppuihin ja messinkiseen ovenkahvaan. Mukaan lähtivät kuitenkin liikkeenpitäjän itse käsin tekemät pienet villasukat lahjaksi veljenpojalle. Ruskan sävyissä, tietenkin.
Samoilla kulmilla sijaitsevat myös herkkukauppa Skafferi, vintagea ja meriantiikkia (!) myyvä Pehtoorin perikunta sekä ihania sisustustekstiilejä ja vintage-aarteita myyvä Bypias. Niihin halajavan kannattaa kuitenkin ajoittaa reissunsa muuhun ajankohtaan kuin sunnuntaihin.
Jokisuistossa kävellessäni löysin myös Porvoon kelluvat jokimajat. Erilaiset kelluvat asumismuodot kiinnostavat minua kovasti, ja jos en asuisi vierailun aikana omassa veneessä, haluaisin ehdottomasti kokeilla laivamaisen pyöreillä ikkunoilla ja omalla terassilla varustettua jokimajaa. Elämysmatkan pakettiin kuuluu myös soutuvene ja kaksi polkupyörää.
Päivä lämpenee nopeasti auringon noustessa ja lähdemme lipumaan Porvoon jokilaaksoa takaisinpäin iltapäivällä lähes helteisissä tunnelmissa. Ohjaan venettä t-paidassa, täydelliset vintage-kengät olen vaihtanut mukavampiin jalkineisiin. Onkimiesten pieni vene lipuu kaislikossa. Syyshortensiat rantatöyräiden pihamailla ovat muhkeimmillaan ja hopeapajujen laahukset viistävät maata. Mieleen häivähtää utuinen muisto New Orleansista. Muuttolintujen aura piirtää taivaalle täydellisen V-kirjaimen.
