Auringonnousu lokakuun ensimmäisenä aamuna. Pohjoisrannan vanhojen talojen ikkunat loistavat hetken kultaisina. Seison laiturilla vähän hytisten ja hengitän aamuilmaa. Ilma viilenee kaiken aikaa. Purjehtijoiden instafiidit ovat alkaneet täyttyä kuvilla tyhjentyneistä satamista, veneiden mastoja lasketaan talvisäilytystä varten ja hyvin palvelleita sohvatyynyjä työnnetään tavarakärryillä autoihin. Meidän veneemme on kuitenkin yhä levollisena paikallaan, viimeinen vene pitkän laiturin päässä. S/y Veerable (S/y on lyhenne sanoista Sailing Yacht, huvipursi), on vuonna 1982 rakennettu purjevene, jota olemme nyt kunnostaneet suurella rakkaudella ja pienellä budjetilla pari vuotta ja työ jatkuu edelleen. Jos veneen tilat ja tarkemmat tekniset ominaisuudet kiinnostavat sinua, voit lukea niistä lisää täältä.
Tervetuloa meille!
Laituripaikkamme sijaitsee keskellä kaupunkia, HMVK:n venekerholla Pohjoisrannassa. Elämä satamassa on verkkaisaa, ja nautin täysin siemauksin esimerkiksi siitä että saan herätä joka aamu veden äärellä. Rakastan pikkuruisen keittiömme ikkunasta näkyvää maisemaa ja Halkolaiturin upeita perinnepuulaivoja. Sataman suojassa on iltaisin ihana nukahtaa aaltojen tuuditukseen. Olemme asuneet keinuvassa kodissamme tänä vuonna vapusta lähtien ja tarkoitus on jatkaa vene-elämää marraskuun seitsemänteen päivään saakka.
Veneessä asuminen tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kivenheiton päässä sijaitsevan kaupunkikotimme jääkaappi on ollut tyhjänä jo viisi kuukautta. Olen yöpynyt asunnossa huhtikuun jälkeen seitsemän kertaa ja käyn siellä muutenkin ani harvoin, pyykinpesun ja postien vuoksi. Etätyösuosituksista johtuen minulla on kaksi lähityöpäivää viikossa, muuten työskentelenkin veneeltä käsin. Tarkoituksemme oli vuokrata kaupunkiasunto kesälomien ajaksi pois, mutta pandemia alkoi leviämään juuri sillä hetkellä kun meidän olisi pitänyt aktivoitua etsimään vuokralaisia. Päätimme unohtaa homman tältä vuodelta, mutta toivottavasti kaupunkiasunnon vuokraaminen onnistuu kuitenkin jo ensi kesänä! On todella typerää että se on tyhjillään peräti puoli vuotta.
Marraskuussa vene nostetaan talviteloille levähtämään, sillä lasikuituveneen runko ei kestä jäiden puristusta jos luvassa on kunnon talvi. Talvikuukaudet käytämme veneen kunnostustöihin ja tulevan kesän matkareitin suunnitteluun, eli veneeseen liittyvät asiat tulevat epäilemättä täyttämään vapaa-aikamme myös talvella. Purjehdus on elämäntapa, mielentila ja lupaus tulevasta kesästä. Siksi ei tunnu lainkaan hassulta aloittaa veneeseen liittyvää blogia lokakuussa.
Kuva: Jennifer Ahlamaa
Minulla ei purjehdusharrastusta aloittaessani ollut juuri tietoa purjeveneistä, enkä kokenut venelehtien tyyliä ja kuvastoa omakseni. Urheilullisiin kilpapurjehtijoihin, saatikka sitten maailmanympäripurjehtijoihin oli kovin vaikea samastua. Uskon kuitenkin, että veneilykuvastossa ja -kulttuurissa on paikkansa myös Veerablelle. Jaankin tässä blogissa ajatuksia itseäni kiinnostavista asioista, joista harvemmin kirjoitetaan. Kuten miltä veneiden sisäpuolella näyttää? Mistä veneilyn estetiikka syntyy ja mikä tekee veneestä kodin? Miten pieni tila vaikuttaa sisustamiseen ja kokkaamiseen? Mistä löytyvät esteetikon näkökulmasta merellisen lähimatkailun helmet (ja miten niihin pääsee)? Entä miten vastuullisuus ja huoli ympäristöstä näkyvät veneilijän arkielämässä?
Veerable -blogi kertoo elämästä veneessä, mutta sitä seurataksesi sinulla ei siis tarvitse olla venettä, eikä minkäänlaista tietoa veneilystä. Toivon nimittäin, että blogin ajatuksista voisi purjeveneistä kiinnostuneiden lisäksi olla iloa ja hyötyä esimerkiksi muille pienissä kodeissa asuville, kotisohvan nurkassa seikkailua janoaville tai vastuullisista valinnoista ja ylipäätään merestä kiinnostuneille. Aluksi pohdin, että olisiko se kauhean kornia ja korkealentoista väittää kirjoittavani blogissa pohjimmiltaan ”hyvästä elämästä”. Mitä se edes tarkoittaa, kun yhdelle hyvä voikin olla toiselle huono. Sitten tein listan asioista, jotka kuuluvat minun hyvään elämääni. Ne ovat kiireettömyys, luonnon läheisyys, uuden oppiminen, itsensä voittaminen ja seikkailu. Yllättäen huomasin, että olen saavuttanut kaikki nämä vuosia tavoittelemani asiat varsin lyhyessä ajassa, veneen ja veneilyn myötä!
Kirjoitan blogissa myös unelmista. Tämän hetken päämäärämme on purjehtia vuonna 2022 Atlantin rannikolle Skotlantiin tai Bretagneen. Molemmat kohteet kiinnostavat kovasti ja meidän mieli vaihtuu päivittäin. Päätös matkan ajankohdasta on kuitenkin jo lyöty lukkoon. ”Monet puhuvat lähtemisestä, mutta ilman päätöstä matka jää ikuiseksi haaveeksi,” kirjoittaa oivaltavan ja kannustavan Matkapurjehtijan oppaan tekijä Auli Irjala.
Vuonna 2013 julkaistu kirja ei taitoltaan ja tyyliltään ole se kaikkein kaunein kahvipöytäkirja, mutta se sisältää todella paljon ajatonta tietoa sekä lähivesillä purjehtiville että valtamerille aikoville. Ehdottomasti parhaita lukemiani purjehduskirjoja! Matkaunelmista Auli kirjoittaa näin: ”Helppo kikka lujittaa päätöksen pitävyyttä on kertoa siitä kaikille. Ympäriinsä kuulutetun matkan peruminen on vaikeampaa kuin hiljaa mielessä tehdyn lähtöpäätöksen, mikä ei tarkoita sitä, etteikö elämän suuriakin päätöksiä saisi perua, jos tilanteet muuttuvat tai siltä tuntuu.”
Tämä blogi on siis myös yksi askel kohti suurta unelmaa, joten all aboard!