VEERABLE
S/y Veerable

S/y Veerable

Meidän veneemme s/y Veerable on ruotsalaisen Gösta Schärbergin suunnittelema Jarrack 33. Avomeripurjehdukseen suunniteltua, käsin tehtyä venemallia valmistettiin vuosina 1978-1985 yhteensä 48 kappaletta Roys Båt och Motor -veistämöllä Uddevallassa, joka sijaitsee 83 km Göteborgista pohjoiseen. Veerable on tehty vuonna 1982.

Me ostimme veneen syksyllä 2018 Helsingistä. Se oli ennen meitä ehtinyt olla kolmella omistajalla; Viskaforsissa, Åkersbergassa ja Lauttasaaressa. Laskimme veneen seuraavana vuonna kevätkunnostuksen jälkeen vesille ja kävimme ensimmäisellä lomallamme sen kanssa Tukholman saaristossa. Suunnitelma purjehtia jonain päivänä vielä kauemmas alkoi elää saman tien.

Mittoja

Blogin tarkoitus ei ole uuvuttaa lukijaa teknisillä yksityiskohdilla jotka aukeavat vain veneilijöille. Tältä sivulta löytyvät kuitenkin kiinnostuneille veneen strategiset mitat ja muu perustieto. Postauksen loppupuolelta löytyy tietoa myös veneen sisätiloista ja sisustuksesta.

S/y Veerable on 33 jalkaa eli 9,93 metriä pitkä. Veneen muut mitat ovat seuraavanlaiset: leveys 3,20 m, syväys 1,60 m, purjepinta-ala 59 m² ja paino 5 000 kg (tankit tyhjinä ilman venekirjastoa ja lukuisia työkalupakkeja…). Veneessä on makuupaikat 5-6 henkilölle, pituudesta ja tilavaatimuksista riippuen 😉

Runko ja vauhti

S/y Veerablen runko on lujitemuovia, eli lasikuitua. Veneemme on perinteisen mallinen, leveähkö matkavene, joka kulkee kovemmassakin kelissä tasaisesti, 5-6 solmun keskinnopeudella. Jarrack 33:n LYS-luku on 1.11 (sama luku kuin esim. tutummalla venemallilla Comfort 32). Uudessa FinRating taulukossa Jarrackia ei ole.

Kevyillä tuulilla modernit veneet ohittavat meidät helposti, mutta päämääränämme ei kuitenkaan ole vauhti vaan matkalla oleminen. Käynnistämme moottorin yleensä vain silloin kun on pakko tai väsymys on ylivoimainen. Kuljemme mieluummin purjeilla vaikka hitaastikin, joten välillä meno on todellakin (kävely-)vauhdin hurmaa!

Masto ja purjeet

Veerablen maston korkeus on 14.5 m. Masto menee kannen läpi ja siinä on kaksi saalinkiparia (eli mastossa olevia poikkipuita). Veneessä on isopurjeen lisäksi rullagenua, jonka lisäksi aiomme hankkia ensi kesäksi genaakkerin. Vanhat purjeet aiomme viedä vuoden sisällä huollettaviksi kunnolla purjeompelimoon. Olemme toistaiseksi uusineet muutamia nostimia, mutta uudet skuutit ja kiinnitysköydet ovat vielä hankintalistan kärkipäässä.

Ohjaamo ja sen varusteet

S/y Veerablen ohjaamo, eli istumalaatikko tai “sitloota”, sijaitsee veneen perässä ulkona. Neljän hengen miehistö tai naisisto (ja yksi laivakoira) mahtuu istumaan siihen tilavasti ja veneessä on myös irrotettava suurikokoinen ulkopöytä. Pöytälevyn varastointi tuottaa kuitenkin ongelmia, minkä vuoksi pidämme pöytää veneessä tunnelmallisia kesäiltoja ajatellen silloin kun seikkailemme saaristossa, mutta pitkän matkan ajaksi jätämme sen tulevaisuudessa pois kyydistä.

Veerablea edeltäneessä kimppaveneessämme oli pinnaohjaus, josta itse pidin aivan kauheasti. Pinnan kautta veneen liikkeisiin oli tarkka tuntuma ja mielestäni vene kääntyi ”kuin ajatus”. Veerablea hankittaessa vastustelinkin jonkin verran ruoriohjaukseen siirtymistä, mutta totuin siihen tosi nopeasti. Ruorin etu on, että se vaatii paljon vähemmän voimaa. Edelliskesänä kun meillä ei vielä ollut autopilottia, ohjasin veneen Tukholman saaristoon saakka käsivoimin. Taisin ymmärtää viimeistään silloin ruorin edut. Pidemmillä matkoilla ja avomerellä en kyllä jaksaisikaan veivata pinnan kanssa.

Sitloodassa matkustavia suojaa aaltojen pärskeiltä ja tuulelta muovi-ikkunoilla varustettu suojakuomu, eli sprayhood. Sen tilalle haluaisimme jonain päivänä kiinteän tuulilasin. Tulevan talven hankintoihin kuuluvat veneen sivukaiteisiin eli mantookivaijereihin kiinnitettävät tuulisuojat.

Moottori ja elektroniikka

Veneen moottori on hyvin luotettavasti toiminut Yanmar 3YM30. Kone on vuodelta 2011 ja hevosvoimia siinä on 29. Moottori sijaitsee sisäänkäyntiportaan alla ja siihen pääsee käsiksi myös takakajuutasta, mikä helpottaa huoltohommia. Mikko on uusinut veneen kaikki sähkövedot ja lämmityksen ja vaihtanut valaisimet led-valoiksi. Yöpurjehdusta ajatellen osa valoista on punaisia. (!!!)

Veneemme navigointilaitteistoon kuuluvat ensinnäkin tuuli, kaiku ja uusi vhf-radio. Sen käyttöä varten suoritimme molemmat Traficomin kurssin, joka oikeuttaa veneen radiolupaan. AIS-vastaanottimen avulla voimme seurata laivojen ja veneiden kulkusuuntia ja -nopeuksia. Meillä ei kuitenkaan ole vielä lähettävää AIS-laitetta, eli muut alukset eivät voi nähdä meitä. Suurin investointimme navigointielektroniikan osalta on ollut CPT autopilotti, joka tilattiin jenkeistä. Karttaplotterimme on B&G Vulcan 7R ja siihen on hankittu koko Itämeren alueen kartat. Varalla on myös paperikartat, jotka tällä erää ulottuvat itäiseltä Suomenlahdelta Gotlanninmerelle. Paperikartastoa täydennetään lähiaikoina sillä tulevien kesien reissut suuntautuvat vähän pidemmälle.

Takakannelle rakennetaan tulevana talvena targa-kaari, jonka varaan kiinnitetään kaksi isoa aurinkopaneelia, fenderitelineet ja tulevaisuudessa myös tutka. Tähän saakka olemme selvinneet yhdellä paneelilla. Haaveilemme myös sähköttömästä tuuliperäsimestä, joka ohjailisi venettä avomerellä.

Rantautumisvälineitä

Me olemme vastikään päivittäneet ankkurin 12 kg painavaan Plastimo Kobraan. Apuveneenä meillä on käytettynä hankittu kumivene, jonka olemme ristineet Hilma-laivaksi. Sen päätarkoitus kun on kuljettaa Hilma-koiraa ankkurista rantaan.

Astu sisään

Sitloodasta johtavat pystysuorat portaat alas salonkiin, jossa on iso taittopöytä ja sen molemmin puolin mukavat sohvat. Ne saa levitettyä myös vieraspunkiksi. Sohvien alkuperäinen, samettipintainen verhoilu on sinivihreä ja se on pysynyt hienossa kunnossa. Pian 40 vuotta vanhan verhoilun uusiminen modernimpaan kuuluu kuitenkin tulevaisuuden sisustusprojekteihin.

Sisäänkäynnin paapuurin puolella (eli veneen perästä katsottuna vasemmalla) on pieni, mutta ah, niin hyvin toimiva keittiö eli pentteri. Siinä kokatessaan tuntee todella asuvansa nukkekodissa, kuten Maria ystäväni sanoi vieraillessaan ensimmäistä kertaa veneellä. Kaikilla esineillä on oma paikkansa, eikä ylimääräistä säilytystilaa ole senttiäkään. Styyrpuurin puolella (eli veneen perästä katsottuna oikealla) on navigaatiopöytä elektronisine laitteineen ja sen ohi kuljetaan takakajuuttaan, jossa me nukumme.

Keulassa on toinen pienempi makuuhytti, ja sitä ennen kompakti wc pesualtaineen. Jos matkassa ei ole vieraita, toimii keulapiikki varastona jossa säilytetään muun muassa meidän vaatteitamme, Hilman ruokia ja liinavaatteita. Siellä matkaavat sulassa sovussa myös Mikon olutboksit ja Veeran kesähatut. Vaatesäilytyksen puolella riittää siis vielä kehitettävää!

Pentteri

S/y Veerablen keittiön eli pentterin liesi ja kylmälaitteet kaipaavat päivitystä, mutta toistaiseksi listallamme on ollut tärkeämpiä (turvallisuuteen ja navigointiin liittyviä) hankintoja. Veneen 3-liekkinen kaasulla toimiva ENO -liesiuuni keinuu kardaaniripustuksen varassa ja pysyy näin vaakasuorassa kovemmassakin aallokossa. Pöytätasosta avautuva kylmäboksi on pienehkö, ja sen koneisto toimii reissujen aikana aurinkopaneelin ja satamissa maasähkön avulla. Pentterissä on myös kahdella altaalla varustettu tiskipöytä, muutamia kaappeja, laatikoita ja tietenkin baarikaappi! Vitsailemme usein, että pikku vitriinikaappi jonka sisällä omissa telineissään ovat veneen alkuperäiset lasit, oli yksi veneen hankintapäätökseen vaikuttaneista tekijöistä. (Ne muut olivat wc:n oven kasviaiheiset intarsiakuviot sekä suhteellisen voimakas ja hyväkuntoinen moottori.)

Säilytystilat

Perinteisten kaapistojen ja lipastojen sijasta veneissä on erilaisia luukkuja, hyllyjä ja lokeroita, joissa tavarat pysyvät paikoillaan. Polttoainetankki on meidän veneessämme pilssissä veneen lattian alla ja vesisäiliöt salongin sohvien selkänojien takana olevassa seinätilassa. Akut ja työkalut asuvat salongin sohvien sisällä ja lattian alta löytyy säilykepurkkeja. Sänkyjen eli punkkien sisällä on lisää säilytystilaa. Vaatesäilytys on toistaiseksi pienoinen haaste, sillä kapeat tangolliset syvennykset ja niiden lisäksi hankitut muovilaatikot eivät millään tahdo riittää pitkän lomamatkan kaikkien varustusten säilyttämiseen villapaidoista helleasuihin. Pienten tilojen kauniita säilytysratkaisuja ideoidaan parhaillaan.

Veneessämme ei juurikaan ole ulkosäilytystilaa, sillä sitloodan penkkien alla ei ole sellaisia suuria säilytyslaatikoita kuin monissa muissa veneissä. Se tila on hyödynnetty sisäpuolella, veneen perällä sijaitsevan takakajuutan kattokorkeudessa. Kaasupullot ja varakanisterit mahtuvat perämiehen penkin alle, mutta köysiä joudutaan varastoimaan sinne tänne ja fenderit nostetaan toistaiseksi aina matkan ajaksi sisälle. Tulevaisuudessa ne voidaan kuitenkin kiinnittää uuteen targa-kaareen.

Veneen tyyli

S/y Veerablen sisätilojen lakatut tiikkipuiset rakenteet, lasiovinen baarikaappi ja messinkiset yksityiskohdat tuovat sisätilaan ”oikeanlaisen veneen tunnun” ja arvokkuuden. Veneen lattia eli turkki on pysynyt upean kiiltävänä ja se tuo tilaan kestävää tyylikkyyttä. Hassunkuuloinen turkki-termi tulee muuten vanhasta merimiessuomesta, eli durkki, ruotsiksi durk. Esineistön suhteen veneen sisustustyyli on runsas ja kotoisa mutta harkittu. Meidän veneemme ei todellakaan ole kätevä ja riisuttu kilpavene, vaan se sisältää pehmeitä tyynyjä, verhoja, kirjoja, taideteoksia ja muistoesineitä. Niitä tulen fiilistelemään lisää tulevissa blogipostauksissa.