VEERABLE
S/y Veerable

S/y Veerable

Meidän veneemme s/y Veerable on ruotsalaisen Gösta Schärbergin suunnittelema Jarrack 33. Avomeripurjehdukseen suunniteltua, käsin tehtyä venemallia valmistettiin vuosina 1978-1985 yhteensä 48 kappaletta Roys Båt och Motor -veistämöllä Uddevallassa, joka sijaitsee 83 km Göteborgista pohjoiseen. Veerable on tehty vuonna 1982 ja sen runko on lujitemuovia, eli lasikuitua.

Me ostimme veneen syksyllä 2018 Helsingistä. Se oli ennen meitä ehtinyt olla kolmella omistajalla; Viskaforsissa, Åkersbergassa ja Lauttasaaressa. Ensimmäisellä lomallamme Veerablen kanssa kävimme Tukholman saaristossa. Suunnitelma purjehtia jonain päivänä vielä kauemmas alkoi elää saman tien.

Mittoja

Blogin tarkoitus ei ole uuvuttaa lukijaa teknisillä yksityiskohdilla jotka aukeavat vain veneilijöille. Tältä sivulta löytyvät kuitenkin kiinnostuneille veneen strategiset mitat ja muu perustieto. Postauksen loppupuolelta löytyy tietoa myös veneen sisätiloista ja sisustuksesta.

S/y Veerable on 33 jalkaa eli 9,93 metriä pitkä. Veneen muut mitat ovat seuraavanlaiset: leveys 3,20 m, syväys 1,60 m, purjepinta-ala 59 m² ja paino 5 000 kg (tankit tyhjinä, ilman venekirjastoa ja työkalupakkeja…). Veneessä on makuupaikat 5-6 henkilölle, pituudesta ja tilavaatimuksista riippuen 😉

Malli ja vauhti

Veneemme on perinteisen mallinen matkavene, joka kulkee kovemmassakin kelissä tasaisesti, 5-6 solmun keskinnopeudella. Uudessa FinRating taulukossa Jarrackia ei ole, mutta Jarrack 33:n LYS-luku on 1.11 (sama luku kuin esim. tutummalla venemallilla Comfort 32).

Kevyillä tuulilla modernit veneet ohittavat meidät helposti, mutta käynnistämme silti moottorin yleensä vain silloin kun on pakko tai väsymys on ylivoimainen. Kuljemme mieluummin purjeilla vaikka hitaasti, joten meno on välillä todellakin kävelyvauhdin hurmaa!

Masto ja purjeet

Veerablen maston korkeus on 14.5 m. Masto menee kannen läpi ja siinä on kaksi saalinkiparia (eli mastossa olevia poikkipuita). Veneessä on isopurjeen lisäksi rullagenua, jonka lisäksi haaveilemme genaakkerista. Vanhat purjeet aiomme viedä ensi talvena huollettaviksi kunnolla purjeompelimoon. Olemme toistaiseksi uusineet muutamia nostimia, mutta uudet skuutit ja kiinnitysköydet ovat vielä hankintalistalla.

Ohjaamo ja sen varusteet

S/y Veerablen ohjaamo, eli “sitlooda” (istumalaatikko), sijaitsee veneen perässä ulkona. Neljän hengen miehistö tai naisisto, ja yksi laivakoira, mahtuu matkustamaan siinä tilavasti. Ulkona istuskelua varten sitloodassa on myös pieni taittopöytä.

Veerablea edeltäneessä kimppaveneessämme oli pinnaohjaus, josta itse pidin aivan kauheasti. Pinnan kautta veneen liikkeisiin oli tarkka tuntuma ja mielestäni vene kääntyi ”kuin ajatus”. Veerablea hankittaessa vastustelinkin jonkin verran ruoriohjaukseen siirtymistä, mutta totuin siihen tosi nopeasti. Ruorin etu on, että se vaatii paljon vähemmän voimaa. Ensimmäisenä kesänä kun meillä ei vielä ollut autopilottia, ohjasin Veerablen Tukholman saaristoon saakka käsivoimin. Taisin ymmärtää viimeistään silloin ruorin edut. Pidemmillä matkoilla ja avomerellä en enää jaksaisikaan veivata pinnan kanssa.

Sitloodassa matkustavia suojaa aaltojen pärskeiltä ja tuulelta muovi-ikkunoilla varustettu suojakuomu, eli sprayhood. Sen tilalle haluaisimme jonain päivänä kiinteän tuulilasin. Tulevan talven hankintoihin kuuluvat veneen sivukaiteisiin eli mantookivaijereihin kiinnitettävät tuulisuojat.

Moottori ja elektroniikka

Veneen moottori on hyvin luotettavasti toiminut Yanmar 3YM30. Kone on vuodelta 2011 ja hevosvoimia siinä on 29. Moottori sijaitsee sisäänkäyntiportaan alla ja siihen pääsee käsiksi myös takakajuutasta, mikä helpottaa huoltohommia. Mikko on uusinut veneen kaikki sähkövedot ja lämmityksen ja vaihtanut valaisimet led-valoiksi. Yöpurjehdusta ajatellen osa kaikissa tiloissa on myös punavalot.

Karttaplotterimme on B&G Vulcan 7R ja siihen on hankittu Itämeren alueen kartat. Varalla on myös paperikartat, jotka tällä erää ulottuvat itäiseltä Suomenlahdelta Gotlanninmerelle. Paperikartastoa täydennetään lähiaikoina, sillä ensi vuoden reissu suuntautuu vähän pidemmälle. Suurin investointimme navigointielektroniikan osalta on ollut CPT autopilotti, joka tilattiin jenkeistä. Navigointilaitteistoon kuuluvat myös tuulimittari, kaiku ja vhf-radio. Sen käyttöä varten suoritimme molemmat Traficomin kurssin, joka oikeuttaa veneen radiolupaan. AIS-vastaanottimen avulla voimme seurata laivojen ja veneiden kulkusuuntia ja -nopeuksia. Meillä ei kuitenkaan ole vielä lähettävää AIS-laitetta, eli muut alukset eivät voi nähdä meitä.

Veneen takakaiteeseen hitsattiin viime talvena targa-kaari, jonka varaan on nyt kiinnitetty kaksi isoa aurinkopaneelia, fenderit, pelastusrengas, heittoliina ja tulevaisuudessa ehkä myös tutka. Unelmavarustukseen kuuluisi myös myös sähkötön tuuliperäsin, joka ohjailisi venettä pidemmillä avomeripätkillä.

Rantautumisvälineitä

Ankkurimme on 12 kg painava Plastimo Kobra ja apuveneenä meillä on käytettynä hankittu kumivene, jonka olemme ristineet Hilma-laivaksi. Sen päätarkoitus kun on kuljettaa Hilma-koiraa ankkurista rantaan.

Astu sisään

Sitloodasta johtavat pystysuorat portaat alas salonkiin, jonka keskellä on suuri taittopöytä ja sen molemmin puolin mukavat sohvat. Ne saa levitettyä myös vieraspunkiksi. Sohvien alkuperäisen, samettipintaisen verhoilun olemme uusineet heleänharmaaksi. Kuvia uudesta sisustuksesta täällä.

Sisäänkäynnin paapuurin puolella (eli veneen perästä katsottuna vasemmalla) on pieni, mutta ah, niin hyvin toimiva keittiö eli pentteri. Siinä kokatessaan tuntee välillä asuvansa nukkekodissa, kuten Maria ystäväni sanoi vieraillessaan ensimmäistä kertaa veneellä. Kaikilla esineillä on oma paikkansa, eikä ylimääräistä säilytystilaa ole senttiäkään. Styyrpuurin puolella (eli veneen perästä katsottuna oikealla) on navigaatiopöytä sähkötauluineen ja sen vierestä pujahdetaan takakajuuttaan, jossa me nukumme.

Keulassa on toinen pienempi makuuhytti, ja sitä ennen kompakti wc pesualtaineen. WC-istuin sijaitsee kuvassa näkyvän valkoisen verhon takana. Silloin kun matkassa ei ole vieraita, toimii keulapiikki varastona jossa säilytetään mm. meidän vaatteitamme ja liinavaatteita. Siellä matkaavat sulassa sovussa myös Mikon olutboksit, Veeran kesähatut, onki ja ukulele.

Pentteri

S/y Veerablen pentterin liesi ja kylmälaitteet kaipaavat päivitystä, mutta toistaiseksi listallamme on ollut tärkeämpiä, turvallisuuteen ja navigointiin liittyviä hankintoja. Veneen 3-liekkinen kaasulla toimiva ENO -liesiuuni keinuu kardaaniripustuksen varassa, pysyen aina vaakasuorassa. Keittiötason alla sijaitseva kylmäboksi on pienehkö, ja sen koneisto toimii reissujen aikana aurinkopaneelien ja satamissa maasähkön avulla. Pentterissä on myös kahdella altaalla varustettu tiskipöytä, muutamia kaappeja, laatikoita ja tietenkin baarikaappi! Vitsailemme usein, että lasiovinen pikku vitriinikaappi, jonka sisällä omissa telineissään roikkuvat veneen alkuperäiset lasit, oli yksi veneen hankintapäätökseen vaikuttaneista tekijöistä. (Ne muut olivat wc:n oven kasviaiheiset intarsiakuviot sekä suhteellisen voimakas ja hyväkuntoinen moottori.)

Säilytystilat

Veneissä on perinteisten kaappien ja lipastojen sijaan erilaisia luukkuja ja lokeroita, joissa tavarat pysyvät paikoillaan. Polttoainetankki on meidän veneessämme upotettu kölilaatikkoon ja se sijaitsee veneen lattian alla. Vesisäiliöt sijaitsevat salongin molemmin puolin, sohvien selkänojien ja veneen ulkoseinän välissä olevasta tilasta. Akut ja työkalut asuvat salongin sohvien sisällä ja pöydän alta, lattialuukusta löytyy säilykepurkkeja. Sänkyjen eli punkkien sisällä on lisää säilytystilaa. (Josta löytyy lisää työkaluja.)

Veneen sitloodan penkkien alla ei ole sellaisia säilytyslaatikoita kuin monissa muissa veneissä, vaan se tila on hyödynnetty  veneen perällä sijaitsevan takakajuutan kattokorkeudessa. Kaasupullot ja diesel-kanisterit mahtuvat kuitenkin perämiehen penkin alle.

Veneen tyyli

S/y Veerablen sisätilojen lakatut tiikkipuiset rakenteet, lasiovinen baarikaappi ja messinkiset yksityiskohdat tuovat sisätilaan ”oikeanlaisen veneen tunnun”. Veneen lattia eli turkki on pysynyt upean kiiltävänä ja se tuo tilaan kestävää tyylikkyyttä. Hassunkuuloinen turkki-termi tulee muuten vanhasta merimiessuomesta, eli durkki, ruotsiksi durk. Esineistön suhteen veneen sisustustyyli on runsas ja kotoisa. Meidän veneemme ei todellakaan ole kätevä ja riisuttu kilpavene, vaan se sisältää pehmeitä tyynyjä, verhoja, kirjoja, taideteoksia ja muistoesineitä. Useimmilla esineillä on kuitenkin kauneuden lisäksi myös pätevä käyttötarkoitus.

Artikkeli on päivitetty viimeksi: 25.9.2021